Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 24. elokuuta 2013

Matkablogi, Road to New Zealand & Back. Osa II



Matkan tässä vaiheessahan en enää käyttänyt kyynärsauvoja lain. Mutta olihan ne takaisin kotiin vietävä. Joten lentokentällä niitä sitten raahasin mukana. Qantasin henkilökunta kun tämän näki, tulivat kertomaan että haluavat saattaa minut liikuntarajoitteeni vuoksi ensimmäisenä koneeseen. Sanoin kyllä ettei tarvitse, vaan heidän mielestä tarvitsi. sain ehkä muutaman pahan katseen niiltä, jotka olivat nähneet että vain kannoin keppejä…  No, lennolle pääsimme, varsin mukaville paikoilla, jotta jalkatilaa olisi vammautuneelle tarpeeksi.


Laskeutuminen Queesntowniin on epävirallisestikin yksi maailman vaikuttavimmista. Suosittelen. Tuo matka läpi kapeiden notkojen ja solien, vuorten lämpimässä syleilyssä on todellakin vaikuttava. Lentokenttä sen sijaan on kuin Rovaniemen vastaava. Pieni.  Kätevää. Queenstown itsessään on pieni kaupunki, kuten tietysti Rovaniemikin. Tämä aavistuksen kiehtovampi kapunkin sijaitsee Uuden Seelannin eteläisellä saarella Wakatipu järven rannalla. En itse, jos ei varmasti kukaan mukaan ole koskaan osallistunut Les Clefs d’Or kongressiin näin pienellä paikkakunnalla. Kävellä pystyi miltei kaikkialle. Kaupungin pienuudesta kertoo mielestäni hieno ”skybar” joka sijaitsee toki rakennuksensa ylimmässä kerroksessa, kerroksia tosin oli vain kaksi. 

 Johtuen matkan pituudesta ja tätten matkatavaroiden suuresta määrästä ajattelin ostaa Finlandia Vodkat lentokentiltä. Se ei onnistunut, sillä rakkaan naapurimme Absolut brändi oli hyvin vallannut aasian kentät. Jouduimme siis ostamaan absolutia. ….vain huomataksemme että tuon pienen Queenstownin useat paikalliset systembolagetit tarjosivat kaikki Finlandiaa… Itse Finnish embassy toimi varsin mukavasti.  Kuten viimeksikin (Lontoossa ja Torontossa) jotain suomalaista piti laittaa päälle. Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelipaidat saimme tuotua suomesta, mutta jääkiekkomailoja en viitsinyt lähteä rahtaamaan. Jotan lähetin sähköpostia Queenstown icehockey Clubille, ja avot, mailat tuotiin hotelliimme. Kiitos siis Queenstown Ice Hockey Club, käykää tsekkaamassa http://www.facebook.com/queenstownicehockey?fref=ts





http://sami-yoto.blogspot.fi/2013/05/matkablogi-road-to-new-zealand-back-osa.html - blogissa kerroinkin jo tapaamistamme ihmisistä, kuten Langhamin konstasta.  Mutta tämä Melbournen concierge otti Queenstownissa omansa takaisin. En ole siis häntä nopeampi juomaan yhtään mitään.




Kongressi itsessään oli sitä mitä ne nyt ovat. Kokoustamista. Itse kokouksessa ongelma oli kylmyys. Kokoushallissa oli aivan saatanallisen kylmä. Itse olin puvussa, moni muu oli lisännyt asukokonaisuuteen kaulaliinan, pipon ja hanskat. Pitkistä kalsareista, eli mamiksista en tiedä. Minä en niitä käytä. Lounaat olivat lähinnä voileipiä, mikä luonnollisesti aiheutti pärinää. …mutta yhdellä lounaalla oli myös ostereita. Erotuksena tuohonblogikirjoituksen  osaan I, tämä ei ollut seksikästä, eikä hyvää, sillä ne tarjottiin ilman kuoria muovikupeissa. Vertailkaa itse

 Toinen oli siis nam, toinen oli ei-nam.

Pieni krapula ei vauhdittanut nautintoa.















 Juhlat sen sijaan olivat pääsääntöisesti Queenstownin Skylinella. Sitä maisemaa on vaikea hakata!



Susette oli siellä tähti! Joskaan siellä kuvattu youtubevideo ei anna allekirjoittaneelle oikeutta, tarkkaavainen katsoja saattaa nähdä tuttujen hahmojen hyppivän taustalla... mutta onnea Anna!



 ..ja kerrankin minäkin voitin jotain! Ei vain lähdetty tekemään parasta ja katsottu mihin se riitti. Voitto tuli, voitin kongressin lipun.


Aktiviteeteista voitaisiin mainita jopa useita. Mahdollisuus olisi ollut vaikka mihin, mutta pienestä tyttärestämme johtuen me emme voineet osallistua hurjiin tapahtumiin, joten me kokeilimme yksin muita juttuja, kuvat ovat hurjempia, kuin kokemus.
…maailman hurjimpaan benjihyppyyn olisi ollut mahdollisuus, jonka moni käyttikin. Itse en voinut, koska polvi oli rikki. …kuullakseni lähtiessämme, että tuon hypyn voi tehdä myös köysi vartalon ympärillä… jää siis selvittämättä, olisinko uskaltanut. 


Lento Queenstownista Sydenyyn on n. 3 tuntia. Se, kun viivästyksestä johtuen pääsee koneeseen paria tuntia myöhässä, istuen koneessa pari tuntia käskyn käydessä takaisin terminaaliin, vituttaa. Enemmän vituttaa terminaalissa istuminen tietämättä yhtään koska matka jatkuu. Matkamme kesti 12 tuntia. Näin ollen Sydneyssä olimme katkipoikki.  yövyimme Wentworth Sofitel Sydneyssä ja saimme upgraden suiteen. Varsin mahtavaa! Väsymyksestä kertoo tosin se, että huoneessa odottanutta shampanjaa emme jaksaneet avata. Mansikat ja suklaat katosivat kuitenkin perheemme naisten suihin yllättävän nopeasti.  Shampanja tuhottiin seuraavana iltana yhdessä olowin ja Martinan kanssa. ..jotka palasivat huoneeseen kaksin kertaa hakemaan olowin kadonneita tavaroita.


Sydney on Hyvin erilainen kuin Melbourne. Melbournen ollessa jossain määrin hyvin eurooppalainen, on Sydney jotain ihan muuta… Olen toki nähnyt useita tunnettuja monumenttejä jotka tureisteille kuvaavat kaupunkia, kuten Eifel Tornin, Coloseumin, Tapiolan Vesiputoustalon, Vegasin kasinot, Big Benin, töölön kisahallin, Shanghanin tv-tornin, Espoon keskuksen virastotalon, Köpiksen pienen meren neidon, yms. Mutta Sydneyn Oopperatalo oli kyllä hieno, suosittelen.
Onnistuin venäyttämään selkäni nostaessani Suseten rattaita lauttaan, joka vei meidän muutaman tunnin kierrokselle pitkin Sydneyn rantoja. Seuraavana aamuna selkäni viiltävän kivun seurauksena rojahdinkin sitten käteni päälle ja runtelin sormiani. En voinut kuin nauraa… 


Kiitos entisen työkaverini Jaakon, näin mukavasti Bondi Beachia, joka lienee suosittu kuitenkin lähinnä turistien keskuudessa. Sydney on kuitenkin täynnä rantoja, joissa myös paikalliset saavat aurinkoaan ottaa. käyttäkää tätä vihjettä myös turistit J (pahoittelut natiiveille, kun nhyt suosittelen turistien valtaavan muutkin rannat, vaan ei tätä blogia niin moni lue…) Onnistuimme jopa katsomaan vierestä "Bondi rescue"-sarjan kuvauksia. Kuvan henkilöt eivät liity uutiseen.





Koska Qantas oli jo keväällä muuttanut lentoaikaa, mutta Finnair ei ollut tätä tietoa meille välittänyt , päädyimme kentälle silloin, kuin lento lähti. Asian setviminen oli oma  ongelmansa, sillä lähtökohta oli se, ettei kumpikaan yhtiö ollut vastuussa. Viimein saimme Finnairilta tiedon, etä he maksavat ylimääräisen yömme Sydneyssä, mutta meidän tulisi etsiä hotelli. En tiedä minkälaista hotellia Finnair tarkoitti, mutta koska tunne myös Shangri-Lan chef conciergen, saimme sieltä kaverihintaa huoneen. Huone ja hotelli oli kiva. Tämä tietysti tarkoitti Olowille ja Martinalle ylimääräisiä oluita illalla 


Bangkok on taas ihan oma lukunsa. Satuimme osumaan sinne juuri Songkranin aikaan. Näin ollen illalla vaimo ei tyttärineen lähtenyt ulos lain, minkä jälkikäteen ymmärrän.  Onneksi tajusin laittaa puhelimen muovipussiin, nimittäin songkranista ei kuivana selviä. Myös jotain valkoista tököttiä oli naama ja vaatteet täynnä ja humalaiset thaitytöt olivat halaamassa tämän tästä. Bangkok on mielenkiintoinen kaupunki, sekasortoinen ja pahan hajuinen, mutta ihana. Se on kombinaatio luksusta ja slummia. Bankokissa koin elämäni yhdet hienoimmista hotelleista, Sukhothai bangkok hotellin, jossa ystäväni tarjosi meille lounaan, sekä ”The hangover II” elokuvan lopusta tunnetun hotellin, Lebua state towerin.


  Nämä kannattaa käydä katsomassa kun Bangkokissa käy.

Koska veljeni asuu yli 20 minuutin kävelymatkan päässä kotootani, oli varsin luontevaa tavata hänet Bangkokissa. Joukon kanssahan olemme ylimmär ystävykset, joten se kieltämättä oli tunteellinen hetki kun kävelin ulos Grande Majestic hotellistani ja näin Joukon oluella läheisessä baarissa. Yksi ilta kului siis iloisissa merkeissä veljeni leijonamielen kanssa.
Vaan kaikki kiva loppuu aikanaan. Finnairin virheen vuoksi pääsimme kotiin kaksi päivää suunniteltua myöhemmin, mutta jaksaako tuota nyt varsinaisesti valittaa? Kun noin pitkälle lähtee, suosittelen lämpimästi tutustumaan eri kaupunkeihin ja eri maihin.  Me ainakin tykkäsimme.

Hotellien ja ravintoloiden arvosteluni löytyvät luonnolliseesti tripadvisorista. Hotellit joissa olen yöpynyt löytyvät linkistä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti