Matkan tässä vaiheessahan en enää käyttänyt kyynärsauvoja
lain. Mutta olihan ne takaisin kotiin vietävä. Joten lentokentällä niitä sitten
raahasin mukana. Qantasin henkilökunta kun tämän näki, tulivat kertomaan että
haluavat saattaa minut liikuntarajoitteeni vuoksi ensimmäisenä koneeseen.
Sanoin kyllä ettei tarvitse, vaan heidän mielestä tarvitsi. sain ehkä muutaman
pahan katseen niiltä, jotka olivat nähneet että vain kannoin keppejä… No, lennolle pääsimme, varsin mukaville paikoilla, jotta jalkatilaa olisi vammautuneelle tarpeeksi.
Laskeutuminen Queesntowniin on epävirallisestikin yksi
maailman vaikuttavimmista. Suosittelen. Tuo matka läpi kapeiden notkojen ja
solien, vuorten lämpimässä syleilyssä on todellakin vaikuttava. Lentokenttä sen
sijaan on kuin Rovaniemen vastaava. Pieni.
Kätevää. Queenstown itsessään on pieni kaupunki, kuten tietysti
Rovaniemikin. Tämä aavistuksen kiehtovampi kapunkin sijaitsee Uuden Seelannin
eteläisellä saarella Wakatipu järven rannalla. En itse, jos ei varmasti kukaan
mukaan ole koskaan osallistunut Les Clefs d’Or kongressiin näin pienellä
paikkakunnalla. Kävellä pystyi miltei kaikkialle. Kaupungin pienuudesta kertoo
mielestäni hieno ”skybar” joka sijaitsee toki rakennuksensa ylimmässä
kerroksessa, kerroksia tosin oli vain kaksi.
Johtuen matkan pituudesta ja
tätten matkatavaroiden suuresta määrästä ajattelin ostaa Finlandia Vodkat
lentokentiltä. Se ei onnistunut, sillä rakkaan naapurimme Absolut brändi oli
hyvin vallannut aasian kentät. Jouduimme siis ostamaan absolutia. ….vain
huomataksemme että tuon pienen Queenstownin useat paikalliset systembolagetit
tarjosivat kaikki Finlandiaa… Itse Finnish embassy toimi varsin mukavasti. Kuten viimeksikin (Lontoossa ja Torontossa) jotain
suomalaista piti laittaa päälle. Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelipaidat saimme
tuotua suomesta, mutta jääkiekkomailoja en viitsinyt lähteä rahtaamaan. Jotan
lähetin sähköpostia Queenstown icehockey Clubille, ja avot, mailat tuotiin
hotelliimme. Kiitos siis Queenstown Ice Hockey Club, käykää tsekkaamassa http://www.facebook.com/queenstownicehockey?fref=ts

http://sami-yoto.blogspot.fi/2013/05/matkablogi-road-to-new-zealand-back-osa.html -
blogissa kerroinkin jo tapaamistamme ihmisistä, kuten Langhamin konstasta. Mutta tämä Melbournen concierge otti Queenstownissa
omansa takaisin. En ole siis häntä nopeampi juomaan yhtään mitään.
Kongressi itsessään oli sitä mitä ne nyt ovat.
Kokoustamista. Itse kokouksessa ongelma oli kylmyys. Kokoushallissa oli aivan
saatanallisen kylmä. Itse olin puvussa, moni muu oli lisännyt asukokonaisuuteen
kaulaliinan, pipon ja hanskat. Pitkistä kalsareista, eli mamiksista en tiedä. Minä en niitä
käytä. Lounaat olivat lähinnä voileipiä, mikä luonnollisesti aiheutti pärinää.
…mutta yhdellä lounaalla oli myös ostereita. Erotuksena tuohonblogikirjoituksen
osaan I, tämä ei ollut seksikästä, eikä
hyvää, sillä ne tarjottiin ilman kuoria muovikupeissa. Vertailkaa itse
Pieni krapula ei
vauhdittanut nautintoa.
Juhlat sen sijaan olivat pääsääntöisesti Queenstownin Skylinella. Sitä maisemaa on vaikea hakata!
..ja kerrankin minäkin voitin jotain! Ei vain lähdetty tekemään parasta ja katsottu mihin se riitti. Voitto tuli, voitin kongressin lipun.
Aktiviteeteista voitaisiin mainita jopa useita. Mahdollisuus
olisi ollut vaikka mihin, mutta pienestä tyttärestämme johtuen me emme voineet
osallistua hurjiin tapahtumiin, joten me kokeilimme yksin muita juttuja, kuvat
ovat hurjempia, kuin kokemus.
…maailman hurjimpaan benjihyppyyn olisi ollut
mahdollisuus, jonka moni käyttikin. Itse en voinut, koska polvi oli rikki.
…kuullakseni lähtiessämme, että tuon hypyn voi tehdä myös köysi vartalon
ympärillä… jää siis selvittämättä, olisinko uskaltanut.
Lento Queenstownista Sydenyyn on n. 3 tuntia. Se, kun
viivästyksestä johtuen pääsee koneeseen paria tuntia myöhässä, istuen koneessa
pari tuntia käskyn käydessä takaisin terminaaliin, vituttaa. Enemmän vituttaa terminaalissa
istuminen tietämättä yhtään koska matka jatkuu. Matkamme kesti 12 tuntia. Näin
ollen Sydneyssä olimme katkipoikki.
yövyimme Wentworth Sofitel Sydneyssä ja saimme upgraden suiteen. Varsin
mahtavaa! Väsymyksestä kertoo tosin se, että huoneessa odottanutta shampanjaa
emme jaksaneet avata. Mansikat ja suklaat katosivat kuitenkin perheemme naisten
suihin yllättävän nopeasti. Shampanja
tuhottiin seuraavana iltana yhdessä olowin ja Martinan kanssa. ..jotka
palasivat huoneeseen kaksin kertaa hakemaan olowin kadonneita tavaroita.
Sydney on Hyvin erilainen kuin Melbourne. Melbournen ollessa
jossain määrin hyvin eurooppalainen, on Sydney jotain ihan muuta… Olen toki
nähnyt useita tunnettuja monumenttejä jotka tureisteille kuvaavat kaupunkia,
kuten Eifel Tornin, Coloseumin, Tapiolan Vesiputoustalon, Vegasin kasinot, Big Benin, töölön kisahallin,
Shanghanin tv-tornin, Espoon keskuksen virastotalon, Köpiksen pienen meren neidon,
yms. Mutta Sydneyn Oopperatalo oli kyllä hieno, suosittelen.
Onnistuin
venäyttämään selkäni nostaessani Suseten rattaita lauttaan, joka vei meidän
muutaman tunnin kierrokselle pitkin Sydneyn rantoja. Seuraavana aamuna selkäni
viiltävän kivun seurauksena rojahdinkin sitten käteni päälle ja runtelin
sormiani. En voinut kuin nauraa…
Kiitos entisen työkaverini Jaakon, näin mukavasti Bondi
Beachia, joka lienee suosittu kuitenkin lähinnä turistien keskuudessa. Sydney
on kuitenkin täynnä rantoja, joissa myös paikalliset saavat aurinkoaan ottaa. käyttäkää
tätä vihjettä myös turistit J
(pahoittelut natiiveille, kun nhyt suosittelen turistien valtaavan muutkin
rannat, vaan ei tätä blogia niin moni lue…) Onnistuimme jopa katsomaan vierestä "Bondi rescue"-sarjan kuvauksia. Kuvan henkilöt eivät liity uutiseen.
Koska Qantas oli jo keväällä muuttanut lentoaikaa, mutta Finnair
ei ollut tätä tietoa meille välittänyt , päädyimme kentälle silloin, kuin lento
lähti. Asian setviminen oli oma ongelmansa, sillä lähtökohta oli se, ettei
kumpikaan yhtiö ollut vastuussa. Viimein saimme Finnairilta tiedon, etä he
maksavat ylimääräisen yömme Sydneyssä, mutta meidän tulisi etsiä hotelli. En
tiedä minkälaista hotellia Finnair tarkoitti, mutta koska tunne myös
Shangri-Lan chef conciergen, saimme sieltä kaverihintaa huoneen. Huone ja
hotelli oli kiva. Tämä tietysti tarkoitti Olowille ja Martinalle ylimääräisiä
oluita illalla
Bangkok on taas ihan oma lukunsa. Satuimme osumaan sinne
juuri Songkranin aikaan. Näin ollen illalla vaimo ei tyttärineen lähtenyt ulos
lain, minkä jälkikäteen ymmärrän. Onneksi tajusin laittaa puhelimen
muovipussiin, nimittäin songkranista ei kuivana selviä. Myös jotain valkoista
tököttiä oli naama ja vaatteet täynnä ja humalaiset thaitytöt olivat halaamassa
tämän tästä. Bangkok on mielenkiintoinen kaupunki, sekasortoinen ja pahan
hajuinen, mutta ihana. Se on kombinaatio luksusta ja slummia. Bankokissa koin
elämäni yhdet hienoimmista hotelleista, Sukhothai bangkok hotellin, jossa
ystäväni tarjosi meille lounaan, sekä ”The hangover II” elokuvan lopusta
tunnetun hotellin, Lebua state towerin.
Nämä kannattaa käydä katsomassa kun Bangkokissa käy.
Koska veljeni asuu yli 20 minuutin kävelymatkan päässä kotootani, oli varsin luontevaa tavata hänet Bangkokissa. Joukon kanssahan olemme ylimmär ystävykset, joten se kieltämättä oli tunteellinen hetki kun kävelin ulos Grande Majestic hotellistani ja näin Joukon oluella läheisessä baarissa. Yksi ilta kului siis iloisissa merkeissä veljeni leijonamielen kanssa.
Vaan kaikki kiva loppuu aikanaan. Finnairin virheen vuoksi pääsimme kotiin kaksi päivää suunniteltua myöhemmin, mutta jaksaako tuota nyt varsinaisesti valittaa? Kun noin pitkälle lähtee, suosittelen lämpimästi tutustumaan eri kaupunkeihin ja eri maihin. Me ainakin tykkäsimme.Hotellien ja ravintoloiden arvosteluni löytyvät luonnolliseesti tripadvisorista. Hotellit joissa olen yöpynyt löytyvät linkistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti