Ihmisiä eikä asiakkaita ole selkeästi luotu tottelemaan. Ei ohjeita, aikamääreitä, eikä vastaanottovirkailijoita. Ei millään. Ennemminkin teemme kuin lapset, jotka tosin kai voidaan luokitella usein ihmisiksi ja joskus asiakkaiksi. Esimerkkejä löytyy esimerkiksi hotellimaailman saloista.
Tuntuu, että on oikeastaan vain kahdenlaisia hotellin aamiais-asiakkaita. Ensimmäinen ryhmä tulee norkoilemaan aamiaishuoneen eteen puoli tuntia ennen avaamista. Olen tätä asiaa aina ihmetellyt. Ymmärrän että jotkut ovat aamuvirkkuja, mutta miksei joko nautita aamun rauhallisuudesta maksetussa huoneessa, tai esimerkiksi mennä pienelle aamukävelylle sen sijaan, että he seisovat puoli tuntia aamiaishuoneen oven edessä toivoen paratiisin porttien avautuvan muutamaa minuuttia aikaisemmin.
Ääripäänä tästä ryhmästä on henkilö, joka vaatii aamiaista vaikka lähtee jo klo 3 aamuyöllä. Huolimatta siis siitä, että aamisaika on ilmoitettu varatessa ja saapuessa. Hän on kuitenkin mielestään siitä maksanut joten se on saatava, vaikka oikeastaan se vain kuuluu huonehintaan. Hän haluaa aamiaista koska se kuuluu hänelle. Samat ihmisethän kohtaavat hotellissa ongelman, jota eivät kohtaa risteilylaivoilla; hotellista pääsee suoraan ulos. Risteilylaivoilla sen sijaan aamiaisen jälkeen pääsee joukossa odottamaan laivan saapumista satamaan ovien eteen jo Utön kohdalla.
Tämä toinen ryhmä sen sijaan tulee aamiaishuoneeseen aikaisintaan minuuttia ennen sen sulkeutumista, yleensä kuitenkin hieman sen jälkeen. Hän ihmettelee miksi kuivatut ananakset ovat liian kuivia ja nakit jo haaleita ja miksei serbialaista Pule-juustoa ole jäljellä enää laisinkaan. Mielestään hänelle kuuluvat aamiaistarpeet, joita hän ei enää aamiashuoneelta saanut hän hakee hotellin aulan kahviosta, ihmetellen miksi niistä pitäisi maksaa. Ääripäänä tämä henkilö haluaa että hotellin keittiö tekee hänelle vähintäänkin chateaubriandin kun hän kello kolme iltapäivällä ilmoittaa että heräsi juuri ja oli pettynyt kun aamiaista ei enää tarjoiltukaan.
Verrokkiryhmässä yksi mainitun risteilymatkustus-esimerkin vuoksi mainittakoon että laivalla tämän ryhmän jäsenet poistuvat hytistä siivojaan kolmatta kertaa huomautettuaan että herätä pitäisi ja sitten jätettyään oven auki.
Ilmeisesti näiden kahden ryhmän välissä aamiaishuoneella käy jotain epämääräistä asiakasainesta, joiden toimet kuitenkin kestävät päivänvalon, eivätkä näin ollen aiheuta blogikirjoitustoimenpiteitä.
Yhtä kaikki, miksei ihminen juurikaan kykene asiakkaana noudattamaan annettuja ohjeita? Jatkuvasti toitotamme asiakkaan olevan kuningas – huolimatta siitä onko hän nainen vai mies- ja asiakkaana aina oikeassa –huolimatta siitä onko hän nainen tai mies. Onko nyky yhteiskunta todellakin asettanut asiakkaan siihen asemaan, että hän todellakin saa tehdä mitä haluaa?
Pienen kirahvin kokoisin kirjaimin kirjoitettu kyltti "luethan lehdet vasta maksettuasi" on yhtä pieni vitsi. Huvittuneena voi seurata, kuin asiakas toisensa jälkeen ymmärtää kyltin sanoman päinvastaiseksi "maksathan vasta luettuasi, mutta älä tähän." Kerta toisensa jälkeen lehti viedään pöytään ja luettua se palautetaan, jos palautetaan takaisin hyllyyn. Kaupoissahan tätä ohjetta ei ole, joten vanha viidakon sanonta "mikä ei ole kiellettyä, on sallittua" pätee ja lehtiä voi lueskella lehtihyllyn edessä rajoittamattomasti.
Jos vain vitsi "missä kääpiöt hotelleissa työskentelevät? –minibaarissa" pitäisikin paikkansa, olisi asiat helpommin. Vaan kun minibaarit ovat miehittämättömiä. Näin ollen asiakas usein syystä tai toisesta päättää tahi päättelee että ottaessaan vain yhden tuotteen, ei sitä tarvitse maksaa. Tai jos ottaa paljon tuotteita, voi pari tuotetta jättää maksamatta.
Lainatut adapterit, sakset, teippirullat, lusikat, uima-asut, laturit, tyttöystävät jäävät kaikki palauttamatta, pyynnöistä huolimatta. Onko siis niin että kuninkaina tilaisuus saattaa tehdä varkaan?
Ylipäätään annettuja ohjeita ei rekisteröidä, aikamääreitä ei noudateta, käskyt ignoorataan.
Olisiko tähän vastauksena sanktiot ja sakot? Ei. Sillä kuningas tietää ettei nitä tarvitse maksaa. Anna palautetta että mikäli sanktio toteutuu, laitat viestin twitteriin. Ja ehkä facebookiinkin. Ja osoita tämä uhkaus mahdollisimman korkealle hierarkiassa. Sanktio ei toteudu ja sosiaaliseen mediaan voit tämän sijasta laittaa päivityksen toimiko vatsa aamulla vai ei.
Miksi meitä ei kiinnosta? Ei ketään muutakaan kiinnosta, miksi siis minua. Itsekkyys maan perii!
