Juhlakausi loppiaisen myötä alkaa olla ohi. pikkujoulut, joulut, välipäivät, uusivuosi, sen jälkeiset päivät, loppiainen on käyty ja koettu. Asiakaspalvelija levähtää.
Kyllähän se on niin, että monen humalahakuisuus loppuisi siihen, kun saisi omaan näkökenttäänsä sen saman, oman kuvan, jonka selvinpäin oleva asiakaspalvelija (kyllä, niitäkin on) omaa katsoessaan palvelutilanteessa tiskin yli pikkujoulu-, joulu-, uudenvuodenjuhlijaa. Onhan se jännä kuinka hyvin kasvoilta näkyy, miten paljon on otettu. No, ei ehkä ihan promille- tahi drinkkimääriä osaa sanoa, mutta kyllä joitain arvioita voi antaa. Naiset antavat vastauksen meikkien merkein helpommin kuin miehet. Mutta kyllä se miehistäkin näkyy. Meikkiä tahi ei. Naamasta sen näkee kun on lakannut viinaa saamasta, Jos valokuvaa ei ole saatavilla, myös videokuva, tai ääninauhoite saattaisi kelvata. Käyttäytyminen yön tunneilla juhlinnan jälkeen kun on usein hieman… erilaista kuin se on selvin päin. Tai ainakin toivon näin olevan kulloisessakin tilanteessa.
Eipä siinä, eihän sitä itsekään aina tule syljettyä mukiin… Mutta johtuneeko ammatin valinnasta vai mistä, sitä tietää lähteä kotiin ajoissa. Ja jos siitä myöhästyy, ei ainakaan tule (toivottavasti) käyttäydyttyä (kovin) vittumaisesti. Tyhmästi ehkä joskus, mutta ei vittumaisesti. Eräskin koomikko eräässä sketsissään sanoi, että ”ajattelepa omalle kohalles…” Kaikki saisivat näin tehdä! Valitettavasti kuitenkin myös he, joiden naamasta ei välttämättä humalatilan laajuus paljastu, saattavat tilastaan johtuen yrittää olla varsin päteviä. Oli kyseessä sitten Pankkiiri, poliisi (tästäkin tarinaa löytyisi) lentäjä
tai jääkiekkoilija (tästäkin tarinaa löytyisi), ammattiin katsomatta usea tuntee voimissaan olevansa pätevämpi kuin asiakaspalvelija.. Kun vain muistettaisiin, että yleensä tilanteessa asiakaspalvelija on kuitenkin aina pätevämpi kuin asiakas. Huolimatta tittelistä tai koulutuksesta. Trust me, I know what I am doing, sanoi Sledgehammer.
Blogikirjoituksia miettiessäni ajatuksia ja ideoita on miljoonasti. Jossain määrin hyvät aiheet ovat mm. seksi, uskonto, sekä politiikka. Vaan koska näissä olen luonnollisesti varsin kokematon, nämä aiheet paitsi paljastavat itsestäni, tai lähipiiristäni liikaa, aiheuttavat myös luonnotonta väittelyä ja kiistelyä, en näistä aiheista lähde ainakaan julkisesti jauhamaan. Sen sijaan aiheet, joista riittäisi halua kirjoittaa, löytyvät usein työpaikalta ja sen kommelluksista.. Käsittääkseni vastaanottovirkailijalta, portieerilta, conciergelta, tarjoilijalta, yms. ei vaadita hippokrateen tai muunkaan krateen valaa, mutta oman uransa, etiikan, sekä omantuntonsa vuoksi niistä ei juurikaan voi kirjoittaa. Jokaisella kun kai tulisi olla jonkinlainen työetiikka. Asioita ei vain voi julkisesti jakaa. …mutta takaan että henkilökunnan saunaillta tms. muu juhla ovat täynnä näitä tarinoita. Joten varokaa kun juhlitte, voitte olla tarinoiden päähenkilö(itä)!
On kuitenkin useita yleisiä esimerkkejä, jotka toistuvat varsinkin näinä juhla-aikoina paikasta, ajasta (keskiaika tai nykyaika tai muu vuosi) ja vuorossa olevasta henkilöstä huolimatta, joista uskaltaa kirjoittaa, sillä ne pätevät niin moniin asiakkaisiin, että ketään ei voi tunnistaa, ei edes tunnistusrivistä. Yksi asia on toki ammattitaidon arvostelu. On se vaan mielenkiintoista, kun työntekijä tekee työtään kuten kuuluu, mutta 8,9 promillen humalassa oleva kaikkien hotellien kanta-asiakas kokee, että nyt ei ole kyse omasta käyttäytymisestä, vaan virkailijan taidottomuudesta. Moni suuttuu siitä, kun viinaa ei saa. Ulkomaalaisten osalta vielä jotenkuten ymmärrän, mikäli ihmettelevät, miksei hotelli toimita viinaa pulloittain aamu viideltä. Sen sijaan haluaisin kysyä vastaavilta suomalaisilta josko ihan aikuisten, lasten, eläinten, tai minkä vaan oikeasti ovat suomessa saaneet baarista, tahi – tai varsinkaan- vastaanotosta sitä irish coffeeta tai geeteetä anniskeluaikoijen ulkopuolella. Ei, ei ole juuri meillä oikeutta vääntää lakia ja antaa irish coffeeta, swedish coffeeta tahi columbian coffeeta tiskin alta anniskeluaikoijen ulkopuolella. No, columbian coffeeta emme ehkä pysty tarjoamaan aukioloaikoinakaan. …kuitenkin usein saan tietää, että minulla ”on avaimet baarikaappeihin” tai minulla ”on kuitenkin pullo siellä tiskin alla”. Asiakasko on aina oikeassa? Osataan myös aina sanoa, että virkailijalla on tarjota huonetta, vaikka hotelli olisi täynnä. ”Aina löytyy joku varahuone tai siivouskaappi” KYLLÄ! Vaikka kysyntää olisi, pidämme tuon varahuoneen mitä emme myy – sinullekaan! ..siivouskaappiin joskus jonkun majoitan kun kerran sitäkin kysytään.
Usein syytetään siitä, että ei joko osaa tai halua järjestää taksia. Sitähän se on, kun taksikeskukseen ei pääse läpi eikä takseja ole vapaana. En osaa enkä halua! Joskuspa asiakas sanoo, että ”MINÄ olen TEIDÄN asiakas. Minä saan tehdä ’sitä sun tätä’ ”. Eikö poliisikin kutsu hoidettaviaan ”asiakkaiksi”. Sanopa poliisille että ”MINÄ saan tehdä sitä sun tätä”
No, loppiainen lopetti juhlakauden. Tipatonta tammikuuta viettävät kaikki eikä loppukuun aikana tule vastaan yhtään juopunutta. Korjaan jos olen väärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti