toivotaan toivotaan

Hyvää ystävänpäivää. Siis sitä joka meni. Toivotan sitä tässä nyt kaikille. Miksi? Sitä minäkin ihmettelen, eivät kaikki ole ystäviäni. Itseasiassa vain harva lienee luokiteltavissa ystäväksi, kavereita ja tuttuja on sitäkin enemmän. Vaan eipä siinä, kyllähän heillekin voi hyvää ystävänpäivää toivottaa, sillä kyllä kaverit ja tututkin ovat tärkeitä ja välittämisen arvoisia. Mutta minua nyt vaan hieman ihmetytti ystävänpäivänä kauppakeskuksessa kun vartija toivotti hyvää ystävänpäivää myyjälle ja myyjä taas jakoi tätä asiakkaalle. Heitä ei ilmeisesti ihmetyttänyt, joten ei varmaan kaikkia muitakaan. Mutta minua nyt ihmetytti. Meinasin lisätä sanan ”saatana” tuohon väliin, mutta joku voisi loukkaantua, niin en lisännyt.

Mietin siis sitä, miksi me mitäkin toivottelemme tai emme.

Ymmärrän että joulua, vappua, uutta vuotta ja itsenäisyyspäivää toivotetaan ventovieraalle. Sillä on heilläkin joulu, vappu ja itsenäisyyspäivä. Tai ainakin oletamme että on, vaikka luonnollisestikaan tänne juuri tullut Thai-tyttö tai virolainen sekatyömies ei itsenäisyyspäiväämme vietä.(Joskin kyseinen sekatyömies voi kansallislaulua tapailla). Tuskin muslimikaan joulua, tai kiinalainen (meidän) uutta vuottamme viettää. Ainakaan ihan sillä paatoksella, kun me sitä vietämme. Että happy 4th of July vaan meillekin. Mutta ehkä näitä asioita niinä hetkinä voi toivottaa, sitähän on silloin hienosti kohtelias ja sosiaalinen, vaikka ei normaalisti tai oikeasti olisikaan.

Syntymä- tai nimipäivää voi toivottaa, mikäli tietää toisen tällaista juuri silloin viettävän, huolimatta onko toivottaja tuntematon Dressmanin myyjä,(onnea Ivalo, tai mihin ehkä seuraava myymälä saadaan) mikäli hän jostain syystä asiakkaiden syntymäpäivät tietää.

Silti minusta on outoa, että ystävänpäivää toivotetaan ventovieraille. Jos tämä on tapa, niin minähän voisin hääpäivänäni toivotella ihmisille ”hyvää hääpäivää”. Siinähän sitten ihmettelisivät. 

No, hääpäivä on vähän sellainen, josta ei välttämättä muiden tarvitse onnitella, sehän on kahden ihmisen välinen merkkipäivä. Joskin kerran yhdessä ravintolassa tarjoilijatar toivotti minulle ja vaimolleni ”hyvää hääpäivää”. En yhtään tiedä mistä hän tiesi hääpäiväni, ei MITÄÄN hajua, mutta kyllä se mukavalta tuntui, vaikka pääsääntöisesti siis ei välttämättä ole muiden tehtävä muistaa toisten hääpäivää. Kuten minun mielestäni ystävänpäivääkään ei tarvitse toivotella tuntemattomille.

Miksi toivotuksia sitten päästellään menemään tiettyinä päivinä? Miksei sitten kaikkina yhteisinä merkkipäivinä? Miksemme toivota toisillemme ”hyvää YK:n päivää” tai ”hyvää ruotsalaisuuden päivää”? …tai ”kansainvälistä radiopäivää” tai ”hyvää kansallista lenkkimakkarapäivää” –joka muuten on 17.8. Miten tämä oikein määräytyy? ( Ei siis että miten kansallinen lenkkimakkarapäivä määräytyy, vaan se, mitä päiviä toivotetaan. Hmm, toisaalta minua rupesi juuri kiinnostamaan, miten kansallinen lenkkimakkarapäivä määräytyy).

Kaikkihan tuntevat urbaanin legendan linja-autokuskista Helsingissä, jonka vuorolla sisään astui ei-helsinkiläinen ja sanoi hymyillen ”huomenta”, johon kuljettaja tokaisi ”vittuiletsä?” On kuitenkin yleistä toivottaa hyvää huomenta ihmisille, myös ihan tuntemattomille, kun olet heidän kanssaan tekemisissä. Oli se sitten aamuinen bussikuski, työpaikan aulavahti tai se kollega jonka nimeä et muista. Miksi sitten hyvän päivän, tai hyvä illan toivotukset ovat harvinaisempia? ”Hyvää huomenta” on kohteliaisuus joka tulee luontevasti. Sen sijaan ”hyvää päivää” tai ”iltaa” –tervehdykset vaihtuvat aamun jälkeen sanaksi ”moi” tai pään nyökkäykseksi. Eli miksi näin? Toivotellaan, vaikka ei suomalaisuutta korostaen haluta muuten ottaa mitään kontaktia mihinkään. Hyvää yötä taas ei toivoteta kuin perheenjäsenille.

 Miksemme ottaisi käyttöön isompia kokonaisuuksia ja toivottaisi kvartaaleittain joko ”hyvää kevättä, syksyä, kesää tai talvea? Olisi sitten sillä selvä. 4 kertaa vuodessa ilman tiettyjä päivämääriä. 

Samaan aikaan emme kuitenkaan reagoi täydessä raitiovaunussa seisovaan mummoon, tungemme ovista ja ikkunoista sisään ja ulos muista välittämättä, emme jonota, kiilaamme, etuilemme, haluamme alennuksia ja etuja, ajamme omaa etuamme, emme kierrätä  ja vittuilemme minkä kerkiämme. Välillä haluamme siis olla edes vähän kohteliaita ja hitusen sosiaalisia, vaikka siitäkin loogisuus puuttuisi. Toivo ei ole menetetty. Hyvää maanantain alkua, viikkoa, alkavaa kevättä, Kainon nimipäivää kaikille. Seuraava tietämäni juhlapäivä on käsittääkseni Kalevalan & Suomalaisen kulttuurin päivä 28.2. – sitä odotellessa.