Joulu kun on nyt ollut päällä noin kuukauden ja huolestuneina saamme lukea kuinka suomalaiset käyttävät vähemmän rahaa jouluun tänä vuonna kuin edellisenä, on hyvä muistaa että raha ei aina ratkaise. Nyt en nimittäin puhu talouskasvusta, kansantaloudesta tai työpaikoista, vaan siitä mitä hankkia puolisolleen. Kyllähän rahalla tavaraa saa. Mutta onko se ratkaiseva tekijä? Joillekin on, mutta allekirjoittanut ei sellaista ymmärrä. Joku huusi juuri jossain ”oletkin perseaukinen”. Ehkäpä juuri niin ja ehkäpä osaksi, nimenomaan osaksi siksi ajattelen rahan käytöstä nykyään näin.
Ensimmäinen lahja jonka ostin puolisolleni, oli eräs sairaalatarvike, stetoskooppi. Ei, kyse ei ollut perverssistä ideasta makuuhuoneen puolelle, vaan aivan normaaliin sairaalakäyttöön annettu lahja. Kuulostaa tylsältä? Varmasti jollekin olisi, se ei olekaan pointti. Pointti on se, miten hän sen koki. Nyt joudun lupaa kysymättä puhumaan hänen puolestaan, arvailemaan osin, joka parisuhteessa ei miehen osalta pääsääntöisesti liene suotavaa. Kuitenkin käsittääkseni hänestä lahja oli ihana. Tässä ei pointtina ole miksi hän tykkäsi juuri tästä kyseisestä tavarasta, vaan siitä, että huolimatta ettei hän todellakaan ollut sellaista lahjaksi toivonut, se oli ihana. Olin lukenut häntä juuri oikein ja miettinyt että ko. lahja on sopiva. Jännittikö? Ihan vitusti.
Seuraava lahja oli myös halpa, mutta käytännöllinen. …se itse asiassa oli yrityslahja minulle, joka oli lojunut käyttämättömänä kaapissa. Romanttinen ja ihana mies, antaa eteenpäin tavaraa, eikä maksa siitä mitään. No kieltämättä hieman pelotti juuri tuo aspeksti, mutta luotin intuitiooni. Kävipä sitten niin että se oli yksi parhaista lahjoista jonka hän on saanut, käsittääkseni ainakin. Tässäkin tapauksessa olin napannut talteen lauseen, jossa hän harmitteli erästä kesäistä asiaa – ulkona kupissa jäähtyvää kahvia, mutta liian isoja termareita. Tähän löysin ratkaisun, koska olin kuunnellut. Lahjan idea ei ollut ilmaisuus, vaikka se myös lahjan saajaa lämmitti – jos toivottavasti jatkossa myös siitä juotava kahvi. Idea oli itse lahja, joka oli juuri oikea. Kauppias, tehtaanomistaja tai sen osakkeenomistaja tai valtionvarainministeriö eivät tätä nyt ehkä koe lystikkäänä eivätkä käsiään yhteen taputa toki. Tässä kuitenkin huolella harkiten annoin oman ilmaisen tavarani lahjaksi. Toki olin kiertänyt myös kaupoissa etsimässä sopivaa. Nyt paras vaihtoehto vain olikin käden ulottuvilla kotona.
Fine, totta kai joku tykkää burberrystä ihan oikeasti ja siten sellaisen lahjan haluaa, joten jos on varaa_ni… mutta mikäli timanttien ostamisen syy on se, ettei keksinyt mitään muuta, voinee mennä itseensä. Tällainen lahja nimittäin ainakin allekirjoittaneen unelmien naista ennemmin loukkaisi kuin hälle toisi tyydytystä. Onneksi allekirjoittaneella on itselleen sopiva unelmiensa nainen.
Viimeisimmältä matkaltani toin tuliaiseksi hotellista saadun ilmaisen suklaarasian. Kuulostaako todella tunteettomalta ja juntilta? Idea tässä onkin että tunnen puolisoni ja uskallan tehdä kuten oikeaksi koen. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi etsiä, nähdä vaivaa tai käyttää rahaa. Minähän etsin ja mietin, en tosin koe näkeväni vaivaa. Rahaa olen järkevissä määrin valmis käyttämään, mutta koen että ajatus on tärkein, kun vaivautuu ottamaan kohteestaan selvää. Ymmärrettävästi joillekin on tärkeää että lahja on hintava, joillekin se kertoo välittämisestä ja arvostuksesta. Toki joku toisaalta sanoo ettei lahjan tarvitse olla rahallisesti arvokas ja suuttuu kun se ei sitten tosiaan olekaan. Itse taas haluan opetella toista, mitä hän oikeasti arvostaa, mistä hän pitää, osoittaa välittämistä sillä tavoin. Onnekseni jaamme samat arvot sen suhteen, että parempi halpa ja käytännöllinen lahja, kuin tonnilla paskaa joka vielä vie tilaa olohuoneen nurkassa.
Arkisia pieniä tekoja lienee mahdollista ajatella myös lahjoina, oli kyseessä sitten pitkin viikkoa pitkin asuntoa piilotetuista viesteistä, tai vaikkapa jopa ihan rahaakin käyttäen välillä ravintolassa käyden. Tällöin ei ”tarvitse” kerran kahta vuodessa ole pakko panostaa kaikkia säästöjään vain sen takia, että hyvittelee pariaan pakollisina lahjapäivinä ja –hetkinä.
Toki useita ihmisiä saattaa hyvinkin puistattaa ajatus saada halpaa tai jopa ilmaista. En tiedä keskimääräistä naisen lahjansaantiprofiilia. Onko se merkkituotteita ja kallista tavaraa? Mahdollisesti. Jos Haluat ostaa kallista, toivottavasti puoliso pitää kalliista tai toisinpäin. Toivottavasti kallis lahja kuitenkin on se oikea kallis lahja. Kunhan lahja on mietitty oikein. Jos se on tavaraa, toivottavasti se on hyödyllistä. Voidaan toki myös miettiä mikä on hintavaa ja mikä ei. Se ei tässä ole kuitenkaan relevanttia. Kaikki on suhteellista. Kunhan ajattelet mitä hankit. Tai annat. Silloin parisuhteessa kaikki voittavat.
Rakastakaa toisianne ja näyttäkää se oikein.
Ai niin; mitä annan tänä jouluna lahjaksi? Itseasiassa varsin hintavan lahjan tällä kertaa, mutta kovasti mietityn. Jännittääkö idean toimivuus? Ihan vitusti. Tip tap.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti