Hyvää
ystävänpäivää. Siis sitä joka meni. Toivotan sitä tässä nyt kaikille. Miksi?
Sitä minäkin ihmettelen, eivät kaikki ole ystäviäni. Itseasiassa vain harva
lienee luokiteltavissa ystäväksi, kavereita ja tuttuja on sitäkin enemmän. Vaan
eipä siinä, kyllähän heillekin voi hyvää ystävänpäivää toivottaa, sillä kyllä
kaverit ja tututkin ovat tärkeitä ja välittämisen arvoisia. Mutta minua nyt
vaan hieman ihmetytti ystävänpäivänä kauppakeskuksessa kun vartija toivotti
hyvää ystävänpäivää myyjälle ja myyjä taas jakoi tätä asiakkaalle. Heitä ei
ilmeisesti ihmetyttänyt, joten ei varmaan kaikkia muitakaan. Mutta minua nyt
ihmetytti. Meinasin lisätä sanan ”saatana” tuohon väliin, mutta joku voisi
loukkaantua, niin en lisännyt.
Mietin siis sitä, miksi
me mitäkin toivottelemme tai emme.
Ymmärrän että joulua,
vappua, uutta vuotta ja itsenäisyyspäivää toivotetaan ventovieraalle. Sillä on
heilläkin joulu, vappu ja itsenäisyyspäivä. Tai ainakin oletamme että on,
vaikka luonnollisestikaan tänne juuri tullut Thai-tyttö tai virolainen
sekatyömies ei itsenäisyyspäiväämme vietä.(Joskin kyseinen sekatyömies voi
kansallislaulua tapailla). Tuskin muslimikaan joulua, tai kiinalainen (meidän)
uutta vuottamme viettää. Ainakaan ihan sillä paatoksella, kun me sitä vietämme.
Että happy 4th of July vaan meillekin. Mutta ehkä näitä asioita niinä hetkinä
voi toivottaa, sitähän on silloin hienosti kohtelias ja sosiaalinen, vaikka ei
normaalisti tai oikeasti olisikaan.
Syntymä- tai nimipäivää
voi toivottaa, mikäli tietää toisen tällaista juuri silloin viettävän,
huolimatta onko toivottaja tuntematon Dressmanin myyjä,(onnea Ivalo, tai mihin
ehkä seuraava myymälä saadaan) mikäli hän jostain syystä asiakkaiden syntymäpäivät
tietää.
Silti minusta on outoa,
että ystävänpäivää toivotetaan ventovieraille. Jos tämä on tapa, niin minähän voisin
hääpäivänäni toivotella ihmisille ”hyvää hääpäivää”. Siinähän sitten
ihmettelisivät.
No, hääpäivä on vähän sellainen, josta ei välttämättä muiden
tarvitse onnitella, sehän on kahden ihmisen välinen merkkipäivä. Joskin kerran
yhdessä ravintolassa tarjoilijatar toivotti minulle ja vaimolleni ”hyvää
hääpäivää”. En yhtään tiedä mistä hän tiesi hääpäiväni, ei MITÄÄN hajua, mutta
kyllä se mukavalta tuntui, vaikka pääsääntöisesti siis ei välttämättä ole
muiden tehtävä muistaa toisten hääpäivää. Kuten minun mielestäni
ystävänpäivääkään ei tarvitse toivotella tuntemattomille.
Miksi toivotuksia sitten
päästellään menemään tiettyinä päivinä? Miksei sitten kaikkina yhteisinä
merkkipäivinä? Miksemme toivota toisillemme ”hyvää YK:n päivää” tai ”hyvää
ruotsalaisuuden päivää”? …tai ”kansainvälistä radiopäivää” tai ”hyvää
kansallista lenkkimakkarapäivää” –joka muuten on 17.8. Miten tämä oikein
määräytyy? ( Ei siis että miten kansallinen lenkkimakkarapäivä määräytyy, vaan
se, mitä päiviä toivotetaan. Hmm, toisaalta minua rupesi juuri kiinnostamaan,
miten kansallinen lenkkimakkarapäivä määräytyy).
Kaikkihan tuntevat
urbaanin legendan linja-autokuskista Helsingissä, jonka vuorolla sisään astui
ei-helsinkiläinen ja sanoi hymyillen ”huomenta”, johon kuljettaja tokaisi
”vittuiletsä?” On kuitenkin yleistä toivottaa hyvää huomenta ihmisille, myös
ihan tuntemattomille, kun olet heidän kanssaan tekemisissä. Oli se sitten
aamuinen bussikuski, työpaikan aulavahti tai se kollega jonka nimeä et muista.
Miksi sitten hyvän päivän, tai hyvä illan toivotukset ovat harvinaisempia?
”Hyvää huomenta” on kohteliaisuus joka tulee luontevasti. Sen sijaan ”hyvää
päivää” tai ”iltaa” –tervehdykset vaihtuvat aamun jälkeen sanaksi ”moi” tai
pään nyökkäykseksi. Eli miksi näin? Toivotellaan, vaikka ei suomalaisuutta
korostaen haluta muuten ottaa mitään kontaktia mihinkään. Hyvää yötä taas ei
toivoteta kuin perheenjäsenille.
Miksemme ottaisi käyttöön isompia
kokonaisuuksia ja toivottaisi kvartaaleittain joko ”hyvää kevättä, syksyä,
kesää tai talvea? Olisi sitten sillä selvä. 4 kertaa vuodessa ilman tiettyjä päivämääriä.
Samaan aikaan emme
kuitenkaan reagoi täydessä raitiovaunussa seisovaan mummoon, tungemme ovista ja
ikkunoista sisään ja ulos muista välittämättä, emme jonota, kiilaamme,
etuilemme, haluamme alennuksia ja etuja, ajamme omaa etuamme, emme
kierrätä ja vittuilemme minkä kerkiämme.
Välillä haluamme siis olla edes vähän kohteliaita ja hitusen sosiaalisia,
vaikka siitäkin loogisuus puuttuisi. Toivo ei ole menetetty. Hyvää maanantain
alkua, viikkoa, alkavaa kevättä, Kainon nimipäivää kaikille. Seuraava tietämäni
juhlapäivä on käsittääkseni Kalevalan & Suomalaisen kulttuurin päivä 28.2.
– sitä odotellessa.