Lontoosta kun tulin takaisin, oli olo sellainen, että tiesi olleensa. Ihan huolimatta siitä, että kahtena iltana jopa skippasin kokonaan kaiken actionin ja painuin pehkuihin. Mutta ei, olo ja ulkomuoto olivat silti nukuttujenkin öiden jälkeen kuin olisin jäänyt kaksikerroksisen bussin alle.
Viimeisestä illasta, eli gaala-illasta kertonee tarpeeksi se, kuinka hyvin lahtö hotellista seuraavana aamuna sujui. Pakattuani hyvin huolellisesti tavarani kahteen matkalaukkuun, jotta sain kaiken mahtumaan, huomasin iPodinin puuttuvan. Koin tarvitsevani sitä lentokoneessa, joten purin matkalaukut. Kun sitä ei löytynyt, tajusin, että musiikki soi koko ajan, eli iPod oli poydallä kaiuttimissa kiinni. Ei muuta kun pakkaamaan uudestaan. Oltuani jälleen valmis, huomasin jo kirjoitetut postikortit tulleen jätetyksi laukun pohjalle. Eli siis laukkuja purkamaan. Sain kuin sainkin kaiken sitten mahtumaan laukkuihin, vain tietysti tajutakseni sittemmin lentokentallä, että kasimatkatavarassa on noin puolet liikaa painoa, kuten itsellänikin. Laukkuihin tätä painoa kertyi kaiken maailman lahjoista, kuten Ouzo- ja palinka-pulloista. Eikos ole janna juttu, etta niitä laukkujen painoa ei vain voisi laskea yhteen. Tai etta 250. kg painava painija saa ottaa yhta paljon - tai vahan – tavaraa kuin 16 kg mäkihyppääjä. No, ei auta, näin asia nyt vaan on. Onneksi ystävättärelläni oli tilaa ja tavaroitteni ylimeno meni hänen osuudestaan. kiitos Petra! Sain tosin tuota laukkua kevennettyä turvatarkastusta. Olin huoneessani etsinyt suomesta tuomaani pulloa, jonka lahjaksi piti antamani. Se sitten oli valahtanut jonnekin välikkoon ja turvatarkastajat etsivät sita huolella, monta kertaa. mitään ei meinannut löytyä ja meinasin jo hermostua, mutta etsittyään vielä paremmin, minka siis tekivatkin, pullo sieltä salataskusta löytyi.. Darrenin pullo on siis haettavissa Heathrow’n lentokentaltä. No, ei tuo aika uloskirjautumisen ja lentokentän välilläkään aivan moitteetta mennyt. Lounaalla kun nimittäin muistin, että passia en ole kyllä ottanut mukaan. Hotellilla kun sitä sitten sinne palattuani kysyin, antoivat myös kotiavaimeni. Kilttiä. Jokatapauksessa pääsin kotiin, nukkumaan tyttäreni viereen, vallan ihanaa.
Ehkä tuosta gaala-illasta kertoo jotain myös ruotsalaisen kollegani aamuvarhaisella lähettämä viesti. Ruotsalaiset jäsenethän ovat osa suomen yhdeistystä ja näin ollen olin otettu ja onnellinen, että yhdistyksemme sai ruotsalaisen jäsenen kokoukseen mukaan. Ajatella, että vielä 1800-luvun alussa suomen hallitsija oli ruotsin kuningas. Nyt ruotsin yhdistyksellä on suomalainen presidentti! Joka tapauksessa tämä kokous oli ruotsalaiselle kollegalleni ensimmäinen. yritin häntä prepata parhaani mukaan, mutta lento-ajat ilmeisesti eivät olleet osuneet oikeaan. Hänen minulle lähettämänsä tekstiviesti nimittäin oli;
*Fuck, fuck, fuckily fuck! I want to speak to the fucking idiot who booked my flight at 09.40 the morning after a gala dinner! God damn retard!*
..ja hän oli siis itse bookannut lentonsa. No, itse gaala-ilta oli…gaala-ilta. Smokit päällä hienossa, hienossa JW Marriott Grosvenor House’n ball room’ssa. Kuninkaallinen soittokunta soitteli alussa ja olipa paikalla jopa kuninkaallista vertakin. Kuten oheisesta kuvasta näkyy, minulla on selvä todistuskin kunkinkaallisesta läsnäolosta.
joka tapauksessa, paikalla oli HRH The Duke of Gloucester, The Lord Lieutenant, Sir Rocco Forte, Mrs. Regine Sixt of Sixt International. Gaala-ilta meni mainiosti, hyvästä ruoasta, pukuloistosta, tanssista ja juomista nauttien. Sainpa jopa kuulla olevani puheenjohtajana legenda. Tämän kertoi yhdistyksen uusimman jäsenmaan, Puolan puheenjohtaja. Ja pakkohan se oli varmistaa, oliko kyse huonosta vai hyvästä asiasta - hyvästä. kiitos. Jo kokouksen alussa sain kuulla samaa asiaa, olen onnistunut nostamaan suomen yhdistyksen profiilia merkittävästi. Tämä selittynee osittain sillä, että olemme todella aktiivisia. kokouksissa olemme hyvin sosiaalisia. Ja pyrimme aina repäisemään jollain tavalla. Tällä kertaa meillä oli mukana lapin asut, joita pidimme päällä ns. Finlandia partyssa”. tuo party oli pienimutoinen, epävirallinen juhla ystävillemme ympäri maailmaa. Suomesta toi sinne poroa ja finlanndia vodkaa. Lontoossa kävin paikallisessa, suomalaisomistuksessa olevassa ”Nordic Bakeryssa” hakemassa karjalanpiirakoita. Harmittavasti tilaamani riisipiirakat olivatkin loppu, joten jouduimme tyytymään perunaversioihin. Taustalla juhlissa soi Eppu Normaali.
Seuraavana päivänä olympiakylän lähistölle suuntautuneeseen kiertelyyn päätin laittaa tämän saman asun päälle – jos jollain tapaa saa ihmiset tulemaan juttelemaan, se tapa oli tuo!
Kanssa suomalaiset saattoivat hävetä, mutta muilta ihmisiltä tuli kiitosta Olipa järjestäjä organisaatiossa yksi tyttö Seinäjoelta. Hän tuli luokseni ja sanoi; ”sä oot varmaan suomesta?” Olen joo.. Ja ei huolta, tiedämme, että me emme olleet, emmekä vieläkään ole lapista. Puku oli feikki, ei siis aito, mutta käyttäydyimme silti asiallisesti ja asua kunnioittaen. …gaala-illallisella smokin sijasta voi pukeutua kansallisasuun.
Paljon kyseltiin, miksi en pukeutunut smokkini sijasta tähän asuun. No, vastaustan oli juuri tuo edellä mainittu; en ole lapista, eikä puku ollut aito. Ensi vuonna saatan uudenmaan kansallispuvun laittaa, sillä ruotsalaisen toverini kanssa tällaista puhuimme, hän laittaa oman kansallisasunsa, minä omani. Ei paha? Olympiakylästä sen verran, että näimme stadionin joidenkin satojen metrien päästä, kävely tapahtui ostoskeskuksessa ja lounas 02 arenalla.
Itse Generalal Assembly oli mielenkiintoinen, siellä mm. näimme perinteisen Maoritanssin Maori sotureineen ja naisineen. Tämä siksi, että ensi vuoden kokous on Uudessa-Seelannissa. Kokouksia , lounaita ja illallisia oli paikoissa mm. InterContinental on Park Lane, Babbo Restaurant, London Heliport Hotel Verta, Thistle marbel Arch Hotel, yms. yms. Me suomalaiset veimme skandinaaviset ystävämme, joihin lukeutui myös oma-aloitteisesti australialainen ystävämme, Helena Puolakan, tutu tv:stä, ravintolaan, nimeltään Skylon. Suosittelen.
Vietiinpä meitä myös teatteriin. Lontoohan on kuuluisa teattereistaan. valitettavasti tuo 650 ihmistä ei mahtunut yhteen teatteriin, vaan meidän hajoitettiin – vaihtoehdoista ”Phantom of the opera, Mamma Mia, Grazy for you – minun kohdalleni osui jälkimmäinen. Ihan mainio, joskin olisin mieluummin nähnyt jonkin niistä kahdesta muusta. No, vali vali.
Lontoo muuten? Big Benin näin taksin ikkunasta, siinäpä se. Zone Directorin osa on joskus huono. Flunssankin sain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti