Yhdistyksemme kansainvälinen kongressi on taas käsillä. Tällä kertaa se pidetään Lontoossa!
Viime vuosi Torontossa jäi minulta väliin kun lapsen syntymää odoteltiin. Joten tätä on nyt odotettu. yli 600 conciergeä maailman turuilta osallistuu. Ja suomen puheenjohtajana, sekä Scandinavian Zone Directorina tietenkin olen velvoitettu osallistumaan. Sainpa juuri kuulla, että olen onnistunut puheenjohtajavuosieni aikana nostamaan suomen yhdistyksen tunnettavuutta – ja kuulemma nimenomaan hyvään suuntaan. No, tästäpä voi oppia ainakin sen, että tyhmempikin pärjää oikealla asenteella ja positiivisuudella!
..lupaan parit matkapäiväkirjat kirjoittaa tältä matkalta.
Vaikka on tullut reissattua jonkin verran, Lontoon olen aina onnistunut kiertämään. Heatrow’lla olen onnistunut käymään. Joskin siitäkin muistot ovat hatarat, kun unilääke Hong Kongin lennolta vielä oli päällä..
Ensimmäinen kirjoitus kuitenkin on lähinnä valitusta. Kuten usea muukin blogi-kirjoitukseni. Enkä ole Lontoota vielä nähnyt kuin auton ja lentokoneen ikkunasta, joten olkoon tämä ns. pre-matkablogi.
Se on fakta, että joskus on ihan kiva olla puolisosta erossa. Hetken erossa siis. Meni hyvin tai huonosti, joskus pieni etäisyys tekee ihan hyvää. Pakko kuitenkin sanoa, että valitettavasti jouduin jättämään hänet kotiin. Ei voi mitään. Mutta ero lapsesta on kyllä ikävää! Sydäntähän se raastoi, kun jätti tytön kotiin. Vaan, eipä hän tainnut siitä mitään tajuta.
Mikä siinä on, että ihmiset tykkäävät jonottaa? Jo ennekuin on ilmoitettu sanallakaan mahdollisesti aloitettavasta boardingista, on tiskin edessä jo kilometrin jono. Minä haluan mennä ensin! Jotta saan varmasti sen paikan joka minulla tässä lipussa lukee. Ja 89% ihmisitä on koneen käytävällä jonossa jo ennen kuin etupyörät ovat koskettaneen kiitotien pintaa. Minä haluan ulos ensimmäisenä. Voin sitten olla ensimmäisenä jonottamassa laukkuani hihnalta. No, minä en jonotellut, menin arvolleni sopivasti silloin kun minulle sopi. Ja toki minulle sopi aikataulujen puitteissa mainiosti, mutta en jonotellut. Koneessakin odottelin rauhassa, olin viimeinen koneesta poistuja. Ei siinä mitään. Ainoa asia joka omalta kohdaltani oli ikävää, oli vessahätä. Kuitenkin japanilais-englantilainen parivaljakko (oma arvaukseni ja päättelyni) vieressäni nukkui. En tohtinut herättää. Odotin kiltisti, sillä tiesin, että jossain vaiheessa he joka tapauksessa heräävät, jolloin voin kysyä lupaa vessakäynnilleni. Ja kas, herra vieressäni heräsi. noin sekunti tästä turvavyön merkkivalo pärähti päälle. En sitten käynyt pissalla ennen kuin kentällä. Matkalaukkuni olikin sitten kateissa. Pitkään odoteltuani päätin, että F it! ja lähdin eteenpäin. Kas, laukkuni oli matkani varrella lattialla. Liekö joku ottanut väärän laukun, huomannut laukun todellakin vääräksi ja jättänyt siihen. No, pääsin eteenpäin. Puhuttu limousine oli E sarjan mersu, vaan väliäkö tuolla. Kyyti oli jouhevaa ja vei perille.
Pääsin hotellille ja sain itseni checkattua sisään. Tai en minä työtä tehnyt, minut checkasi sisään vahvalla aksentilla varustettu ulkomaalainen mies. Toistaiseksi en ole vielä löytänyt, jos en ole etsinytkään tosin, yhtään paikallista työntekijää. Vastaanottovirkailija oli mahdollisesti jostain itä-euroopasta, operaattori venäjältä, piccolo Pakistanista ja huonepalvelija Intiasta. Minun englannin ääntämykseni on parempaa kuin heidän. yhteensä.
Hotellilla minulla piti olla upgrade. …no, en minä tiedä sainko upgraden vahi en. Mutta mikäli sain, haluaisin nähdä lähtötilanteen. iso tämä ei ole. Koosta miehet joskus hieman kertovat muunneltua totuutta, mutta vakuutan, että tämän koko ei ole iso. Se on korkeintaan keskiverto. Internet yhteyksiä ulkomaalaisissa hotelleissa ihmettelen. Ulkomaalaisella tarkoitan tässä tapauksessa jossain muualla, kuin Suomessa sijaitsevaa hotellia. Suomessa on itsestään selvyys, että langaton verkko ei maksa. Siis ainakaan sen käyttö ei maksa. Mutta ei ole ensimmäinen kerta, kun joudun siitä maksamaan. Tätä suuresti ihmettelen!
Hotelli on muutoin kyllä ihan tasokas, http://www.thistle.com/en/hotels/united_kingdom/london/thistle_marble_arch/index.html
Harmikseni loput meistä suomalaisista saapuvat vasta huomenna. Ja kaiken lisäksi meidät on pistetty kahteen eri hotelliin. No, asenne kysymys. Olin myös tilannut täältä eräästä yrityksetä riisipiirakoita joita yhdessä tilaisuudessa pistäisin jakoon. Tänään sain tiedon, että riisipiirakat ovat loppu, joten saamme perunapiirakoita. Ei sama! Eli kaikki ei nyt ole vielä mennyt ihan tuubiin.
Olen kuitenkin asettunut taloksi. tai huoneeksi. Puvut, smokki ja muut vaatteet on ripustettu, juhlat ovat kohta ovella. Tänään hieman kiertelemään ja huomenna aloitetaan kokouksella. Ja viitaten tämän kirjoituksen alussa mainintaa positiivisesta asenteesta; En ole vielä pitkällä, mutta menen sinne! Tulevasta viikosta tulee mahtava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti