Ihmisillä on sisään rakennettu tarve valittaa, sanon minä. Olen tästä elävä esimerkki, onhan tässäkin blogissa kaksi kirjoitusta otsikoilla "vali vali". Ylipäätään matkablogeja lukuun ottamatta taidan kirjoituksissani lähinnä valittaa. Ja saahan, ja pitääkin valittaa. Mikään asia ei muutu, jos ei valita! Ja joskus pitää valittaa ihan vain oman mielenterveytensä vuoksi. Mutta se, miten valittaa, on tärkeää. Yksi tärkeä seikka olisi valittaa aiheesta.
Esimerkiksi se, että saan niin sanotusti paskaa niskaansa siitä, että ei ole toivottanut asiakkaalle "hyvää syntymäpäivää" asiakkaan syntymäpäivän ollessa vajaan kolmen viikon päässä, ei ole aiheesta kaadettu lokaämpäri. Asiakkaana toki kannattaa mainita että on juuri yhdistetyllä kuherruskuukaudella jolla samalla juhlitaan morsion viisikymppisiä ja sulhasen kaksikymppisiä. Näin ehkä huoneessa odottaa pullo kuohuvaa tai marianne-karkki. Mutta se että et nyt saanut onnen toivotusta kolmea viikkoa etukäteen, ei liene palautteen paikka. No, samassa palautteessa minua luonnehdittiin 45-55 vuotiaaksi herrasmieheksi. Eipä ole henkilöpapereita olutta ostaessa kyselty ja nyt tiedän miksi. Herrasmies toki olen, palautteesta ei ilmennyt oliko tämä negatiiviseksi vai positiiviseksi luonnehdittava seikka.
Palaute, jossa arvostellaan sitä, että en voinut myydä tiettyä huonetyyppiä asiakkaalle kyseisen huoneluokan ollessa loppuun varattu, ei myöskään pitäisi aiheuttaa suurta palauteryöppyä. Luulisi olevan jokseenkin selvää, että hotelleissa hotellihuoneiden osalta pätee joidenkin kulutusravaramainosten lause "tuotetta rajoitettu määrä". Vaan ei, kirjallinen palaute siitä, että "se vaan sano että huoneet on täynnä". Noh, siis täynnä mitä? En tiedä muuta, kuin että näin en ole vastannut, mutta tiedän että kyseinen huoneluokka oli loppuun varattu, eikä tämä ollut minun syyni, eikä tämä ollut kannaltamme huono asia.
Joskus taas pitäisi miettiä kenelle valituksensa osoittaa. Se, että auto on hinattu kaupungin parkkipaikalta pois, kun siirtokehoitusta ei ole noudatettu, on harvoin kenenkään muun, kuin auton kuljettajan itsensä vika. Valitettavasti kaikki eivät näin ajattele, esimerkkinä herra, jonka auto siis oli hinattu kaupungin parkkipaikalta pois, yllämainitusta syystä siis; siellä oli siirtokehoitus-liikennemerkit! Mutta ei, palaute sinne hotelliin. Näin ollenhan hotellit ovat siis velvoitetttuja korvaamaan ylinopeus sakon, mikäli ylinopeus on suoritettu hotellille päin tultaessa. Tämä tietysti vain mikäli huonetta varatessa nopeusrajoituksista ei ole mainittu. Ei, ei näin. Palautteet sinne minne ne kuuluu. Esimerksi Helsingin kaupungille.
Oma lukunsa ovat valitukset joita ei ehkä ole mietitty ihan loppuun asti. Eräskin halusi vaihtaa huonetta koska huonessa oleva tuoli oli "ihan ihmeellinen". Tämän ihmeellisen tuolin kohtaloa selvitellessäni kävi lopulta selväksi, että kyseessä on matkalaukkuteline. No ei sen ole tarkoituskaan olla mukava istua! Eikä huonetta tarvitse vaihtaa.
Tiedätte varmasti tyypin joka tilaa pihvin, syö sen kokonaan ja tämän jälkeen ilmoittaa että kypsyys ja raakuusasteet olivat nyt ihan pielessä. He liikkuvat myös ravintoloiden ulkopuolella, valitettavasti. On melkoisen ärsyttävää kun asiakas uloskirjautuessaan kertoo, että hänet oli laitettu valmiiksi likaiseen huoneeseen. No, paha moka, siitä en lähde kinaamaan, mutta se, että tämä kanootista pudonnut inkkari meni nukkumaan likaisiin lakanoihin, koska ei jaksanut soittaa vastaanottoon ja päätti valittaa vasta lähdössä on ihan yhtä suuri moka. Tai että toinen samanlainen, ehkä hieman ressukampi vain, ilmoitti viikon majoittautumisen jälkeen, että ei ollut kiva kun ei ollut sähköä. Ainoa valo oli tullut kylpyhuoneesta, jonne hän oli raahannut tuolin ja lukenut siellä kirjaa. Koska tästäkin on kovin kauan jo aikaa en tiedä, ohjeistettiinko ressukkaa siitä, että sähköt saa päälle laittamalla avaimen seinässä olevaan katkaisijaan. Mikäli ei ole neuvottu, on se selkeä virhe. Mutta se, että viikon aikana ei kertaakaan tästä mainitse henkilökunnalle, on myös – vähintään yhtä suuri virhe, aivan huolimatta siitä oliko luettavana Pablo Nerudaa vai Aku Ankkaa.
En luonnollisesti pidä negatiivisesta palautteesta, en vaikka se olisi rakentavaa. Minä nimittäin haluaisin olla täydellinen. Ihan oikeasti. En tosin mitenkään erityisesti aina tee sen eteen asioita, mikä lienee vahvistettavissa vaimoltani. Kuten tietysti sekin, etten toden totta ole täydellinen. Mutta sitä palautetta saa silti antaa, kunhan se on aiheellista ja järkevää. Myös positiivista palautetta saa antaa! Se auttaa jaksamaan eteenpäin, kuka tietää vaikka se joskus pelastaa jonkun työpaikan.
Ainiin, tuo Aasiablogi II. Se varmaan pitäisi kirjoittaa ennen seuraavaa turneeta; Hki-Chicago-Minneapolis-Huron-New York-Hki. Mä hoidan, mä hoidan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti