Joskus on mukava matkustaa lähelle. Joskus on mukava olla yksin, kuten jossain blogissa olen maininnutkin. No, oli taas kokouksen aika. Kokous oli Kööpenhaminassa. Koska olen edelleen yhdistyksemme Scandinavian Zone Director, tuli minun käväsitä myös Tukholmassa. En mene tässä blogissa virallisiin asioihin, vaan käsittelen lähinnä epävirallista jaksoa..

Joka tapauksessa piti siis mennä Stokikseen ja päätinpä mennä laivalla yli, kun kaverin kautta sain halvan hinnan ja upgraden hytin suhteen. Laivalla lähinnä hyvän kirjan (Kaunasin sivut) lukemista, käynti Happy Lobsterissa syömässä ja katsomassa midnight shown. Midnight showt ovat kyllä olleet mielestäni hienoja kun muksuna vanhempien kanssa on niitä päässyt katsomaan. Nykyään tuntuvat olevan aika skeidaa.. tai sitten omat standardit midnightshown suhteen ovat tiukentuneet.

No, tuli tehtyä myös moka. Olin saanut tuon upgraden, joten minulla oli ylimääräinen hytti. Laivan yökerhossa sitten näin nuoren tyttöparin hyvin kiihkeässä kanssakäymisessä. Nooh, olevinaan skeneä tuntien, kiitos rakkaan siskoni, ajattelin olla hienosti laupias samarialainen kun selkeästi tunnistin tilanteen..  Sain kysyttyä, ovatko yhdessä matkalla, eivät olleet. Ei yhteistä hyttiä..  Ehdin sen jälkeen  sanoa suunnilleen, että ”hei, mulla on ylimääräinen hytti…” kun tytöt lähtivät sanoen ”…EI KIITOS!” ..ja minusta tuli tuhma setämies. Hyvä tarkoitus, huono menestys. Vähän kuin suomen olympiajoukkueella. No, laivamatka muutoin siis rauhallinen, aamulla ylös ja kohti hotellia Tukholmassa.

Hotelli Tukholmassa oli Grand Hotel Stockholm. Tunnen ko. hotellin Chef Conciergen, jolle sain kunnian aikanaan antaa kultaiset avaimet univormuunsa. Nyttemmin olemme myös hyvät ystävät. Siinä vasta loistotyyppi!! Sattui niin, että minulle annettiin varsin mukava huone. Tämän huoneen sijainti tosin oli 2. kerroksessa, pääsisäänkäynnin yläpuolella. Noh, samaan aikaan hotellissa majoittuivat pitkäasikaiset tuttuni,  Brasilian jalkapallomaajoukkue. Parit yläfemmat Kakán kanssa, Kaká tosin ei ollut silloin paikalla. No, hotellin edusta oli luonnollisesti tukossa faneista, jotka halusivat nähdä silmäyksen kavereistani. Oli siis pari kertaa aivan pakko mennä parvekkeelleni tuon väkijoukon eteen ja postailla. Olisin halunnut vilkuttaa, mutten kehdannut. Olen Grand Hotelleista kokenut nyt Oslon ja Tukholman. Grand Hotel – Rok Rok.

Olen ns. aikuisiällä onnistunut tutustumaan Tukholmaan muutoinkin, kuin välillä Viking Line terminal – Gamla Stan. Suosittelen muillekin. Nyttenkin kävelin paljon. Södermalm on kiinnostava paikka. kävin jälleen oluella legendaarisen paskasta palvelustaan tunnetussa Gröne jägerissä, kysykään Heikiltä. Joukolta on turha kysyä, koska jouko ei muista, uskoisin. Palvelu ei pettänyt nytkään. Södermalmilla kävin myös hienossa, hienossa hotellissa, Rival hotellissa . Suosittelen. Siellä on hieno mies conciergena, kannattaa lukaista hänen blogiaan, http://stockholmtourist.blogspot.com/

Välissä tosiaan oli virallista osuutta koko päiväksi,mutta illalla minut vietiin paikalliseen salaisuuteen ”so to speak”, ravintola, baariin nimeltään Akkurat Restaurang & Bar. Siinäpä paikka oluen ja viskin ystäville, tarjontaa riittää, mm. hieno jouluolut nimeltään ”there is no santa”. Joskaa ei yhtään suomalaista olutta. Hyvä vai huono, siitä kai voidaan kiistellä. Livemusiikin parissa nautimme sitten kukin kattilallisen sinisimpukoita. nam nam, joskin kattilallinen oli hieman ….paljon.

 Loppuilta Hiltonin terassilla ja sitten nukkumaan.  Aamulla oli nimittäin nousu junaan.

kun olin pieni, perheemme joka kesäinen matka alkoi osuuksilla Silja Line Hki-Sto ja juna Sto-Cph. Ajattelinpa kokea tuon junamatkan aikuisenakin. (tein tuon jo 3v sitten, mutta myöhäisellä junalla, jolloin maisemat olivat …pimeitä) Joten junalippu VR:ltä, onnistuu. Matka oli mukava.  Käväisin (yllättäen) ravintolavaunussa. Se oli täynnä jenkkejä, jotka suureen ääneen ihmettelivät erilaisten köpingien määrää matkalla, oli jönköpingiä, oli norrköpingiä ja muuta. No, joku luoteiseurooppalainen vaunussa oli ainoa, joka joi olutta kun tulin paikalle. Ostettuani itse olueni, kuvitteli hän meidän luonnollisesti oluesta johtuvasti bondaavan ja tulin välittömästi luokseni. No, kiitos mutta ei kiitos. Tällä matkalla olisin yksin. Ja olin. Itse junamatka kesti 5 tuntia. Jos lentomatkaan laskee siirtymän lentokentälle ja sieltä pois, odottelut yms. en usko hävinneeni ajassa hirveästi. Asemalta sitten kävely hotellille, joka oli yksi Kööpenhaminan uusimmista, Hotel Tivoli. Iso kongressihotelli, jossa vilskettä riittää. Ei paras kokemus, mutta ei missään nimessä huono valinta kuitenkaan. Ensimmäinen ilta oli ihan vain minä ja ystäväni Köpiksestä. Hän päätti viedä minut Bakkenille, maailman vanhimpaan toiminnassa olevaan huvipuistoon.

 Enpä ollut ikinä kuullutkaan, kunnes pääsimme perille jotain heräsi silläin. Soitto äidille ja varmistus, kyllä, 7 kertaa olen siellä käynyt. Suosittelen kaikille, keskellä metsää hieno huvipuisto. Ja vinkki, vuoristoradassa, joka muuten on melko identtinen Linnanmäen vastaavan kanssa, kannattaa aina katsoa taaksepäin. Vain alitajuntani ymmärsi mitä takana tapahtui.

Seuraavana päivänä sitten asiat eskaloituivat. Lähdimme suomalaisten ystävieni kanssa lounaalle. N. tunnin ajomatka päässä Kööpenhaminassa on idyllinen kalastakylä nimeltään Gilleleje. Siellä on hieno, hineo brasserie, jossa olen jo kerran käynyt. Omistaja on varsin hulvaton mies, josta en kaikkia tarinoita tässä kerro. Jokatapauksessa koska hän tuntee meidät, tarjosi hän ikimuistoisen lounaan.

 Siinä ruoan lisäksi kului muutama olut ja useampi pullo Akvaviittiä. Uskoakseni enempää ei tarvitse kertoa. 

Tämän lounaan ja nukkumaan menon välissä oli ohjelmaa, mm. illallinen, mutta ei niistä enempää. Kerrottakoon, että tulin hotellille takaisin pitäen päällä kahta pikkutakkia, käydäkseni katsastamassa hotellin skybarin, josta olinkin juuri tullut, jonka huomasin siis kun astuin terassille. U-käännös ja takaisin hissiin siis...

Seuraava päivä olikin sitten virallisesta ohjelmasta, sekä mahdollisesti edellispäivästä johtuen varovaisempi. Lounas oli ravintolassa Sticks’n’ sushi, joka sijaitsee tuolla edellä mainitussa Sky barissa. Ensireaktio edellisen illan, ja päivän, jälkeen oli jotakuinkin, ”ei saatana, ei sushia!” Mutta suosittelen, sushi oli loistavaa! 

Ja maisemat hienoja! Illallinen ei sekään ollut huonommasta päästä, ravintola L’Osteria Grappolo Blu. oih ja voih, maistui! Jos rahaa löytyy, kannattaa tsekata!

 Sieltä sitten jatkot yökerhossa. The Jane! varmasti ihan jees ja kiva. En vain voi sietää yökerhoja, joten nopeasti pois. En pidä yökerhojen musiikista, enkä tykkää sitä tanssia. ko. paikassa tosin ei tarvinnut, sillä paikka oli niin täyteen sullottu, että n 0,487 sekunnin välien joku tönäisi jostain suunnasta, jolloin omat liikkeet olivat omaa parasta tanssiani. Eli pari tyyppiä mukaan, muuta jatkoivat bailaamista. Näiden muutaman frendin kanssa löysimme pubin nimeltään Scott’s ja siellä oli loistava trubaduuri ja loistava meno!

Mikä helvetti siinä on, että lennon myöhästymiset ilmoitetaan kymmenen minuutin sykleissä? Sanokaa suoraan jos menee 1,5h, niin ehtii tehdäkin jotakin. No, sunnuntaina joka tapauksessa kävimme ensi brunssilla. Kansallismuseon brunssi sopii ko. olotilaan varsin mallikaasti. Ravintolatila on kuin mikä tahansa opiskelijaruokala, mutta kuten sanottu, selvisimme, mainiosti. Aloitimme tosin skumpalla, jonka ensimmäisen erän tarjosi alá suomalainen ystävämme ja toisen erän alá tanskalainen järjestäjätaho. Toimi kuitenkin kuin lentokoneen keittiö! Tästä jatkoimme kuitenkin jalan kohti Christianiaa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Christiania

Toiset kiinnostuivat välittömästi vapaakaupungin tarjonnasta, joihin en kuulunut. Siis en kuulunut tarjontaan, mutta en myöskään tarjonnasta kiinnostunut. Toiset olivat sitä mieltä, että koko alue tulisi lanata, joihin en myöjään kuulunut. En siis lanattaviin, mutta en myöskään mielipiteen jakajiin. Paikallisen ystävämme toimiessa oppaana, kävelimme tosin hieman missä sattuu, mutta loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin Tivoliin, joka köpisreissulaisen must-paikkaan. Siellä söimme hyvin ja sain kaverini vielä yhteen laitteeseen astumaan. Tässä en yhtään tissiä nähnyt, mutta nautin täysin rinnoin, toisin kuin ystäväni, joka järkytykseltään sai hermostuttua ja sitä kautta naurettua.Pidettyään kaksin käsinkatjuista kiinni sai ehkä katsottua alaski... Annan vinkin, päästä kädet irti ja nauti!

No, jokainen matka tulee päätökseensä, myös tämä. Koneen myöhästymisen vuoksi olin kotona vasta kahden jälkeen yöllä. Tyttäreni, joka nukkuu yöt kuin tukki, heräsi kun tulin sänkyyn ja yli puolituntia hihkui ja hymyili isin tultua kotiin. Tämä asetti realiteetit taas paikalleen. borta bra men hemma bäst!... josta tulikin mieleeni, että seuraava matka blogi parin viikon päästä Hong Kongista..