Sainpa lahjakortin risteilylle. Huisia? No ei, lahjiksiahan tulee jatkuvasti. Vaan tämäpä oli paremman luokan lahjis, ihan parempiin hytteihin. Mietin että olisi mukava käyttää se, mutta nyt ei tuntunut siltä, että kiinnostaisi lähteä kahdeksi päiväksi ryyppäämään. Ei, en ole ruvennut nunnaksi, ihan varmasti ihan lähitulevaisuudessakin tulee muutamakin tilanne jossa pari päivää kiskotaan. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut mielessä. Nyt ajattelin että jospa ottaisin tyttäreni mukaan ja tehtäisiin ihan ”iskä – tytär” reissu.

Tämähän on tietysti luontevaa, sillä vaikka Susette on käynyt mm. Lappeenrannassa, Singaporessa, Melbournessa, Aucklandissa, Queenstownissa, Sydenyssä ja Bangkokissa (http://sami-yoto.blogspot.fi/2013/08/matkablogi-road-to-new-zealand-back-osa.html )(http://sami-yoto.blogspot.fi/2013/05/matkablogi-road-to-new-zealand-back-osa.html) sekä Chicagossa, Minnepoliksessa, St. Paulissa, Huronissa, New Yorkissa (http://sami-yoto.blogspot.fi/2013/09/matkablogi-touring-usa.html), ei koskaan Tukholmassa. Makes sense. No, nyt on.

Susette odotti matkaa kuumeisesti, jos sitä teki isänsäkin. Äitinsä kauhisteli hieman ulkomaille menoamme. Kaikista käymistämme kohteista Tukholmahan lienee hurjin. No, ehkä pallomereen voi hukkua, mutta lupasin olla varuillani.

Kyllähän nuo kaikki ruotsin- ja tallinnan-laivan on nähty. Monta kertaa ja useasti. Mutta pakko sanoa, että olin todella tyytyväinen hyttiin. Oliko se luksusta? Asenne-kysymys. Hyvä, tilava hytti, jossa saatoimme viettää hieman enemmänkin aikaa ”varikkopysähdyksiemme”  aikana. Susette itseasiassa kyseli usein ”mennääkstakasin hotelliin?” koska siellä ilmeisen mukavaa oli.

 Laivaan meno oli tyypillistä suomalaista jo terminaalissa. Vaikka hissin vieressä on rullaportaat, on rullaportaisiin meno kuitenkin urheiluteko, eivätkä kaikki meistä ole urheilijoita. Koska minulla oli oma iso laukkuni (Kyllä, miehenä kahden päivän matkaan tarvitsin ison laukun, joudun kuitenkin vierittämään syyn lapsen tavaroille, joita varuiksi oli mukana useampi kappale), oma reppu, lapsen reppu (jonka sisältö oli mm. palapeli, värityskynät, muutama kirja, mollamaija, yms) ja olimme rattaiden kanssa liikkeellä, tarvitsin rullaportaiden sijaan hissin. Etiketin mukaisesti kuitenkin hissiin tulee rynnätä ennen lastenvaunuja, niin ettei ensimmäisenä jonossa ollut isä lapsen kanssa hissiin mahdu. Tämä tapahtui usemapaan kertaan niin terminaalissa kuin laivassakin. No meillähän oli aikaa, vaikka saatoin ilmeilläni näyttääkin ”way to go” hississä olleille sankareille.

Voiko laivan seisovapöytä olla hyvä ja tasokas? Olenko koskaan syönyt hienoissa, hienoissa ravintoloissa? Olen, useasti, eri puolilla maailmaa.  Olenko tykännyt?  Kyllä. Mutta voiko seisovapöytä sitten olla hyvä, jos ”ulkona” ollaan? No voi.  Paitsi että monikin asia eri tilanteissa on asenne-kysymys, se on myös tilanne-kysymys ja ruoka oli mahtavaa. Paras Buffet-kokemukseni.  Siihen toki varmasti liittyi kokonaisuus, Susette. Kävimme ensin lasten pöydässä hakemassa pizzaa, nakkeja, ranskalaisia ja lihapullia, sekä tomaatteja ja kurkkua. Voilá, suseten gourmet-ateria oli pöydällä. On muuten hieman huvittava katsoa kun puku päällä oleva herrasmies hakee pihviä ”aikuisten” tiskiltä ja korvat luimussa hakee lasten pöydästä ranskiksia. No, asenne-kysymys. Huomautettakoon että minulla ei ollut pukua päällä, joten en viittaa itseeni. Minähän pystyin lappaamaan suseten lautaselle ranskiksia ja syömään siitä. Itse hain kyllä ihan koko rahalla ruokaa tällä kertaa. Jokaisella hakukerralla susette seurasi takana ja pelleilimme jonkin verran.  Ruokailun lopussa kaksi naista tuli sitten sanomaan, että ”olet mahtava isä.” Ikää oli kuitenkin 70+ joten en ottanut tilaisuudesta vaaria kysyäkseni hytin numeroa.

Tästä siirryimme sitten pallomereen. Se olikin sitten kova juttu. Sielläpä sitten aikaa hieman vierähtikin. otimme vielä osaa lasten bingoon, josta susette voitti viisi (5) karkkiaskia. Susette sanoi välittömästi että osa menee Theolle, pojalle jonka tapaisimme aamulla ja osa muille lapsille, jota nyt emme pysty siinä toteuttamaan, mutta ajatuksena melko kunnioitettava tuolle melkein neljä-vuotiaalle. Kävimme sitten vielä yökerhossa ihan tanssilattialla tanssimassa. Emme jääneet kovinkaan pahasti vanhempien pariskuntien jalkoihin, sillä rytmitajua on ihan jo isän puolelta, mutta äitinsä lienee opettanut pyörähtelyn jalon taidon. Yökerhosta sitten tax freen kautta hyttiin. Vadelmaveneitä emme nyt ostaneetkaan, vaan valinta kohdistui metrilakuihin. Hytissä ehdin laittaa viestiä että energiaa näyttäisi vielä riittävän, josta 8 min tyttö nukkui ruususen unta. Itse lopetin iltani lukemalla vielä hieman kirjaa.

Aamu alkoi ihanasti, kun ei ollut mitään kiirettä. Pyrin kiireettömyyteen Suseten kanssa aamuisin ylipäätään. Mutta nyt makoilimme sängyssä, menimme taskulampun kanssa peiton alle ja leikimme ”majaa”. Ihanaa. Lähdimme tuonne ihmeelliseen Tukholmaan, kävelimme satamasta Grand Hotellille. Hotelli jossa olen saanut kunnian yöpyä muutaman kerran. Siellä tapasimme ystäväni Olowin ja Martinan, sekä karkki-kohteen, Theon. Matkalla esittelin Susetelle Kuninkaanlinnan, jossa kerroin asuvan kuninkaan, kuningattaren ja kahden prinsessan.. (Prinssi Philipille pahoittelut, häntä en freudilaisesti maininnut, isän kuitenkin pitää olla varovainen). Susetten kysyi että asuuko siellä myös Tuhkimo? Vastasin kieltävästi, vaikken varmuudella linnan toimintaa tunnekaan.  Jatkoimme matkaamme Skansenille. Kesän ensimmäinen ruokailu ulkona! Mahtavaa. Tilasin susetelle lihapullat ruotsiksi, häftigt. Hyvin vaikea uskaltaa siirtää sitä töissä käyttämäänsä ruotsia sinne oikeaan elämään. Mutta det var kiva det ja sillain…

Jatkoimme kävelemällä läpi Skansenin. Näimme muun muassa kanin, marsun, muutaman riikinkukon, Hylkeitä ja… karhuja painimassa, johon suse sanoi, ”ei saisi tapella”, mikä onkin aivan totta. viimeiseksi näimme susen, yksinäisen tuijottajan. En vertaa itseeni.  Pitkin matkaa Susette kuitenkin kovaan ääneen jaksoi hokea ”annetaaks jo ne lahjat” eli tuliaisemme. ..spoiler alert…

Päivä oli kuitenkin mahtava! Päivä Tukholmassa oli tietysti täysin erilainen, kuin ristieylyn jälkeen normaalisti, enkä vaihtaisi sitä ikimaailmassa! Risteilyn toinen puolisko noudatti pitkälti samaa kaavaa kuin tulomatka, kruununa Ville Viikingin syliin pääseminen. Mahtava matka. Vaikka esimerkiksi Joukon kanssa risteilemään voisinkin lähteä, en vaihtaisi tätä matkaa mihinkään. Elämäni nainen, parasta seuraa, ei sitä voi pettyä. Kiitos Viking Line, Kiitos ystävät. Kiitos Susette.