tiistai 17. toukokuuta 2011
Tasa-Arvoa
Odotusblogi vol.2 on jo kirjoitettu loppua lukuun ottamatta, mutta sitä ei voi vielä julkaista, sillä siinä on juonipaljastuksia. Tuo blogi kuitenkin tulee varmaankin viimeistään ensi viikolla.
Tulipa vain mieleeni kuinka tärkeää nykypäivänä on sukupuolten tasa-arvo.
Miksei olisi, kyllähän kaikkien tulisi tasa-arvoisia olla. Tasa-arvo kun ei nykypäivänä(kään) toteudu kunnolla. Jännä asia sen sijaan miten se ymmärretään. Miehen näkökulmasta tuntuu, että toteutuakseen miesten tulisi mieluummin antaa naisten mennä ohi ja yli. Esimerkiksi ”sama palkka samasta työstä” on looginen ajattelutapa, mutta entäs tosielämän tilanteessa, jossa molempia sukupuolia työskentelee palveluammatissa. On hetkiä, jossa tietyssä tilanteessa eteen osuu fyysisyyttä vaativa osuus, jolloin ”vaaditaan” miespuolista työntekijää tekemään ko. suorite? Samasta työstä sama palkka? Mikäli joku tekee enemmän, pitäisikö hänen saada enemmän? Miten tasa-arvoa määritellään tilanteessa, jossa tietyt työn osa-alueet määritellään sukupuolen mukaan? Onko miehen silloin pakko suostua tekemään suorite, koska on ainakin periaatteessa vahvempi vain sen takia että on mies? Voidaanko olettaa, että nainen näin ollen on se, joka sitten tekee työt, kun kyseessä on esimerkiksi asiakkaan lapsen hoitoon liittyvä ongelma?
Millä tavalla tasa-arvoa ajavat naiskiintiöt? Sehän on väärin, että tietyissä paikoissa miehet ovat aikanaan miehittäneet esimerkiksi johtoasemat, mutta millä tavalla tämä epäkohta korjataan kiintiöillä? Onko tarkoitus, että väkisin laitetaan naisia esimerkiksi johtotehtäviin niin paljon, että he pystyvät enemmistönä, tai vähintäänkin hyvin edustettuina valitsemaan lisää naisia samoille paikoille? Mennäänkö tässä sitten toiselle puolelle metsää? Puhummeko sitten 50 vuoden kuluttua samaa tarinaa mieskiintiöistä? Pätevyyden kai tulisi olla tärkein valintaperuste. Mitä käy, kun vähemmän pätevä valitaan sukupuolensa perusteella? Ja tämä siis toki tulee toimia molemmin päin, ei miestäkään saa valita kenenkään ohi vain siksi, että on mies. Mitä sitten kun kiintiö ylittyy? Ei ilmeisesti mitään, siinäpä ylittyy, tuskin kuitenkaan siinä vaiheessa, luodaan mieskiintiötä. Mutta eihän rasismiakaan kitketä pistämällä jokaiseen kaveriporukkaan ”kiintiö-värillinen” . Ajatelkaamme armeijaa, jossa löytyy naiskiintiöitä. Kas, kun sota syttyy, voisi ehkäpä oikeutetusti kysyä, tuleeko silloin armeijassa olevien kaikkien pystyä tekemään samat asiat, sukupuolesta riippumatta? Pahimmassa tapauksessa kiintiön takia valittu henkilö ei pysty tositilanteessa hoitamaan hommaansa, esimerkiksi jos lääkintämies ei jaksakaan kantaa haavoittunutta? Sen sijaan normaaleista pääsykokeista, psykologisista tai fyysisistä, selvinneiden ei tarvitsisi selitellä. Sehän olisi tasa-arvoa.
Jos oikein tasapäistetään miehet ja naiset, miksemme poistaisi raja-aitoja urheilustakin. Kaikki samoihin keräilyeriin vaan. Siinähän sitä sitten taas ihmeteltäisiin sitten, kuinka epäreilua urheilu on. Tämä siksi, että tasa-arvovaltuutettu on ottanut kantaa urheilun näkyvyyteen; naisurheilua näkyy liian vähän verrattuna miesurheiluun. Molempien sukupuolten urheilu, ilmeisesti lajista riippumatta kun kiinnostaisi yhtälailla, mutta media säätelee kiinnostavuutta tahtonsa mukaan. Saanen olla erimieltä, mielestäni naisurheilu saa hyvin palstatilaa, seuraan sitä itsekin. useita lajeja, viimeksi muodostelmaluistelua, kun naiset hienosti ottivat kaksoisvoiton, sitä ennen ringetteä, kun naiset hienosti voittivat maailman mestaruuden. Ja kannattaa muistaa, että katsomoihin saa mennä aivan vapaasti, mediasta riippumatta.
Mitä tulisi ajatella sellaisista aloista, joille suuntautuu pääasiallisesti vain toista sukupuolta, kuten Hotellli- ja ravintola-alalle, tai vaikkapa kosmetologeiksi, joihin koulutetaan pääasiassa naisia. Tai vaihtoehtoisesti rakennus- ja autoaloille miehiä. Voidaanko näitä aloja tuomita tasa-arvon puutteesta?
Voidaanko puhua tasa-arvosta, kun uimahalleissa miesten pukuhuoneissa ja suihkutiloissa pyörii nais-siivooja. Sen sijaan kun mies-siivooja menisi naisten puolelle, keskusteltaisiin asiasta lööpeissä viikko. Joissain asioissa se, kun nainen tekee, on tasa-arvoa, mutta kun mies tekee samaa, kyse onkin jopa sovinismista, tai pahimmillaan seksismistä.
Auttaako tasa-arvo-ongelmassa feminismi, tuo sukupuoliroolien muuttamiseen tähtäävä liike ? On se ainakin hyviä asioita saanut aikaan, kun on ajettu naisille äänioikeutta ja yhtenevää palkkaa miesten kanssa. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös feminismi ääripäänä ei auta ketään.
Mikä on feministin vastakohta? Sovinisti? Ei, vaikka pahimmillaan molemmat syrjivät toista sukupuolta. Miehillä ei taida feminististä liikettä juuri ollakaan, ehkäpä tarvitsisimme sellaisen.
Kaiken ei tarvitse olla tasa-arvoista, naiset ja miehet ovat erilaisia, osin päteviä eri asioissa. Mutta asioissa, joissa molemmat voivat olla yhtälailla hyviä, määrätköön pätevyys, ei sukupuoli. Muistakaamme, että meillähän on Presidenttinä nainen. Pääministerinä nainen. Puoluejohtajina on naisia. Ministereinä on naisia. Yritysten hallituksissa on naisia. Armeijassa on naisia. Mutta aina vain liian vähän.
Itse en koe olevani epäreilu, tasa-arvoa vastaan, sovinisti.Olen ehdottomasti kaikenlaista syrjintää vastaan. Ehkäpä vain joskus harmissani, ehkäpä pätemätön joihinkin ammatteihin ja siksi katkeroitunut.
Tämäkin teksti kävi vaimoni ankaran seulan läpi ja sai hyväksynnän. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti