Matkablogi, Road to New Zealand & Back. Osa II

Matkan tässä vaiheessahan en enää käyttänyt kyynärsauvoja lain. Mutta olihan ne takaisin kotiin vietävä. Joten lentokentällä niitä sitten raahasin mukana. Qantasin henkilökunta kun tämän näki, tulivat kertomaan että haluavat saattaa minut liikuntarajoitteeni vuoksi ensimmäisenä koneeseen. Sanoin kyllä ettei tarvitse, vaan heidän mielestä tarvitsi. sain ehkä muutaman pahan katseen niiltä, jotka olivat nähneet että vain kannoin keppejä…  No, lennolle pääsimme, varsin mukaville paikoilla, jotta jalkatilaa olisi vammautuneelle tarpeeksi.

Laskeutuminen Queesntowniin on epävirallisestikin yksi maailman vaikuttavimmista. Suosittelen. Tuo matka läpi kapeiden notkojen ja solien, vuorten lämpimässä syleilyssä on todellakin vaikuttava. Lentokenttä sen sijaan on kuin Rovaniemen vastaava. Pieni.  Kätevää. Queenstown itsessään on pieni kaupunki, kuten tietysti Rovaniemikin. Tämä aavistuksen kiehtovampi kapunkin sijaitsee Uuden Seelannin eteläisellä saarella Wakatipu järven rannalla. En itse, jos ei varmasti kukaan mukaan ole koskaan osallistunut Les Clefs d’Or kongressiin näin pienellä paikkakunnalla. Kävellä pystyi miltei kaikkialle. Kaupungin pienuudesta kertoo mielestäni hieno ”skybar” joka sijaitsee toki rakennuksensa ylimmässä kerroksessa, kerroksia tosin oli vain kaksi. 

 Johtuen matkan pituudesta ja tätten matkatavaroiden suuresta määrästä ajattelin ostaa Finlandia Vodkat lentokentiltä. Se ei onnistunut, sillä rakkaan naapurimme Absolut brändi oli hyvin vallannut aasian kentät. Jouduimme siis ostamaan absolutia. ….vain huomataksemme että tuon pienen Queenstownin useat paikalliset systembolagetit tarjosivat kaikki Finlandiaa… Itse Finnish embassy toimi varsin mukavasti.  Kuten viimeksikin (Lontoossa ja Torontossa) jotain suomalaista piti laittaa päälle. Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelipaidat saimme tuotua suomesta, mutta jääkiekkomailoja en viitsinyt lähteä rahtaamaan. Jotan lähetin sähköpostia Queenstown icehockey Clubille, ja avot, mailat tuotiin hotelliimme. Kiitos siis Queenstown Ice Hockey Club, käykää tsekkaamassa http://www.facebook.com/queenstownicehockey?fref=ts

http://sami-yoto.blogspot.fi/2013/05/matkablogi-road-to-new-zealand-back-osa.html - blogissa kerroinkin jo tapaamistamme ihmisistä, kuten Langhamin konstasta.  Mutta tämä Melbournen concierge otti Queenstownissa omansa takaisin. En ole siis häntä nopeampi juomaan yhtään mitään.

Kongressi itsessään oli sitä mitä ne nyt ovat. Kokoustamista. Itse kokouksessa ongelma oli kylmyys. Kokoushallissa oli aivan saatanallisen kylmä. Itse olin puvussa, moni muu oli lisännyt asukokonaisuuteen kaulaliinan, pipon ja hanskat. Pitkistä kalsareista, eli mamiksista en tiedä. Minä en niitä käytä. Lounaat olivat lähinnä voileipiä, mikä luonnollisesti aiheutti pärinää. …mutta yhdellä lounaalla oli myös ostereita. Erotuksena tuohonblogikirjoituksen  osaan I, tämä ei ollut seksikästä, eikä hyvää, sillä ne tarjottiin ilman kuoria muovikupeissa. Vertailkaa itse

 Toinen oli siis nam, toinen oli ei-nam.

Pieni krapula ei vauhdittanut nautintoa.

 Juhlat sen sijaan olivat pääsääntöisesti Queenstownin Skylinella. Sitä maisemaa on vaikea hakata!

Susette oli siellä tähti! Joskaan siellä kuvattu youtubevideo ei anna allekirjoittaneelle oikeutta, tarkkaavainen katsoja saattaa nähdä tuttujen hahmojen hyppivän taustalla... mutta onnea Anna!

 ..ja kerrankin minäkin voitin jotain! Ei vain lähdetty tekemään parasta ja katsottu mihin se riitti. Voitto tuli, voitin kongressin lipun.

Aktiviteeteista voitaisiin mainita jopa useita. Mahdollisuus olisi ollut vaikka mihin, mutta pienestä tyttärestämme johtuen me emme voineet osallistua hurjiin tapahtumiin, joten me kokeilimme yksin muita juttuja, kuvat ovat hurjempia, kuin kokemus.

…maailman hurjimpaan benjihyppyyn olisi ollut mahdollisuus, jonka moni käyttikin. Itse en voinut, koska polvi oli rikki. …kuullakseni lähtiessämme, että tuon hypyn voi tehdä myös köysi vartalon ympärillä… jää siis selvittämättä, olisinko uskaltanut. 

Lento Queenstownista Sydenyyn on n. 3 tuntia. Se, kun viivästyksestä johtuen pääsee koneeseen paria tuntia myöhässä, istuen koneessa pari tuntia käskyn käydessä takaisin terminaaliin, vituttaa. Enemmän vituttaa terminaalissa istuminen tietämättä yhtään koska matka jatkuu. Matkamme kesti 12 tuntia. Näin ollen Sydneyssä olimme katkipoikki.  yövyimme Wentworth Sofitel Sydneyssä ja saimme upgraden suiteen. Varsin mahtavaa! Väsymyksestä kertoo tosin se, että huoneessa odottanutta shampanjaa emme jaksaneet avata. Mansikat ja suklaat katosivat kuitenkin perheemme naisten suihin yllättävän nopeasti.  Shampanja tuhottiin seuraavana iltana yhdessä olowin ja Martinan kanssa. ..jotka palasivat huoneeseen kaksin kertaa hakemaan olowin kadonneita tavaroita.

Sydney on Hyvin erilainen kuin Melbourne. Melbournen ollessa jossain määrin hyvin eurooppalainen, on Sydney jotain ihan muuta… Olen toki nähnyt useita tunnettuja monumenttejä jotka tureisteille kuvaavat kaupunkia, kuten Eifel Tornin, Coloseumin, Tapiolan Vesiputoustalon, Vegasin kasinot, Big Benin, töölön kisahallin, Shanghanin tv-tornin, Espoon keskuksen virastotalon, Köpiksen pienen meren neidon, yms. Mutta Sydneyn Oopperatalo oli kyllä hieno, suosittelen.

Onnistuin venäyttämään selkäni nostaessani Suseten rattaita lauttaan, joka vei meidän muutaman tunnin kierrokselle pitkin Sydneyn rantoja. Seuraavana aamuna selkäni viiltävän kivun seurauksena rojahdinkin sitten käteni päälle ja runtelin sormiani. En voinut kuin nauraa… 

Kiitos entisen työkaverini Jaakon, näin mukavasti Bondi Beachia, joka lienee suosittu kuitenkin lähinnä turistien keskuudessa. Sydney on kuitenkin täynnä rantoja, joissa myös paikalliset saavat aurinkoaan ottaa. käyttäkää tätä vihjettä myös turistit J (pahoittelut natiiveille, kun nhyt suosittelen turistien valtaavan muutkin rannat, vaan ei tätä blogia niin moni lue…) Onnistuimme jopa katsomaan vierestä "Bondi rescue"-sarjan kuvauksia. Kuvan henkilöt eivät liity uutiseen.

Koska Qantas oli jo keväällä muuttanut lentoaikaa, mutta Finnair ei ollut tätä tietoa meille välittänyt , päädyimme kentälle silloin, kuin lento lähti. Asian setviminen oli oma  ongelmansa, sillä lähtökohta oli se, ettei kumpikaan yhtiö ollut vastuussa. Viimein saimme Finnairilta tiedon, etä he maksavat ylimääräisen yömme Sydneyssä, mutta meidän tulisi etsiä hotelli. En tiedä minkälaista hotellia Finnair tarkoitti, mutta koska tunne myös Shangri-Lan chef conciergen, saimme sieltä kaverihintaa huoneen. Huone ja hotelli oli kiva. Tämä tietysti tarkoitti Olowille ja Martinalle ylimääräisiä oluita illalla 

Bangkok on taas ihan oma lukunsa. Satuimme osumaan sinne juuri Songkranin aikaan. Näin ollen illalla vaimo ei tyttärineen lähtenyt ulos lain, minkä jälkikäteen ymmärrän.  Onneksi tajusin laittaa puhelimen muovipussiin, nimittäin songkranista ei kuivana selviä. Myös jotain valkoista tököttiä oli naama ja vaatteet täynnä ja humalaiset thaitytöt olivat halaamassa tämän tästä. Bangkok on mielenkiintoinen kaupunki, sekasortoinen ja pahan hajuinen, mutta ihana. Se on kombinaatio luksusta ja slummia. Bankokissa koin elämäni yhdet hienoimmista hotelleista, Sukhothai bangkok hotellin, jossa ystäväni tarjosi meille lounaan, sekä ”The hangover II” elokuvan lopusta tunnetun hotellin, Lebua state towerin.

  Nämä kannattaa käydä katsomassa kun Bangkokissa käy.

Koska veljeni asuu yli 20 minuutin kävelymatkan päässä kotootani, oli varsin luontevaa tavata hänet Bangkokissa. Joukon kanssahan olemme ylimmär ystävykset, joten se kieltämättä oli tunteellinen hetki kun kävelin ulos Grande Majestic hotellistani ja näin Joukon oluella läheisessä baarissa. Yksi ilta kului siis iloisissa merkeissä veljeni leijonamielen kanssa.

Vaan kaikki kiva loppuu aikanaan. Finnairin virheen vuoksi pääsimme kotiin kaksi päivää suunniteltua myöhemmin, mutta jaksaako tuota nyt varsinaisesti valittaa? Kun noin pitkälle lähtee, suosittelen lämpimästi tutustumaan eri kaupunkeihin ja eri maihin.  Me ainakin tykkäsimme.

Hotellien ja ravintoloiden arvosteluni löytyvät luonnolliseesti tripadvisorista. Hotellit joissa olen yöpynyt löytyvät linkistä

https://maps.google.fi/maps?hl=fi&mid=1377356709

Tarve valittaa.

Ihmisillä on sisään rakennettu tarve valittaa, sanon minä. Olen tästä elävä esimerkki, onhan tässäkin blogissa kaksi kirjoitusta otsikoilla "vali vali". Ylipäätään matkablogeja lukuun ottamatta taidan kirjoituksissani lähinnä valittaa. Ja saahan, ja pitääkin valittaa. Mikään asia ei muutu, jos ei valita! Ja joskus pitää valittaa ihan vain oman mielenterveytensä vuoksi. Mutta se, miten valittaa, on tärkeää. Yksi tärkeä seikka olisi valittaa aiheesta.

Esimerkiksi se, että saan niin sanotusti paskaa niskaansa siitä, että ei ole toivottanut asiakkaalle "hyvää syntymäpäivää" asiakkaan syntymäpäivän ollessa vajaan kolmen viikon päässä, ei ole aiheesta kaadettu lokaämpäri. Asiakkaana toki kannattaa mainita että on juuri yhdistetyllä kuherruskuukaudella jolla samalla juhlitaan morsion viisikymppisiä ja sulhasen kaksikymppisiä. Näin ehkä huoneessa odottaa pullo kuohuvaa tai marianne-karkki. Mutta se että et nyt saanut onnen toivotusta kolmea viikkoa etukäteen, ei liene palautteen paikka. No, samassa palautteessa minua luonnehdittiin 45-55 vuotiaaksi herrasmieheksi. Eipä ole henkilöpapereita olutta ostaessa kyselty ja nyt tiedän miksi. Herrasmies toki olen, palautteesta ei ilmennyt oliko tämä negatiiviseksi vai positiiviseksi luonnehdittava seikka.

Palaute, jossa arvostellaan sitä, että en voinut myydä tiettyä huonetyyppiä asiakkaalle kyseisen huoneluokan ollessa loppuun varattu, ei myöskään pitäisi aiheuttaa suurta palauteryöppyä. Luulisi olevan jokseenkin selvää, että hotelleissa hotellihuoneiden osalta pätee joidenkin kulutusravaramainosten lause "tuotetta rajoitettu määrä". Vaan ei, kirjallinen palaute siitä, että "se vaan sano että huoneet on täynnä". Noh, siis täynnä mitä? En tiedä muuta, kuin että näin en ole vastannut, mutta tiedän että kyseinen huoneluokka oli loppuun varattu, eikä tämä ollut minun syyni, eikä tämä ollut kannaltamme huono asia.

Joskus taas pitäisi miettiä kenelle valituksensa osoittaa. Se, että auto on hinattu kaupungin parkkipaikalta pois, kun siirtokehoitusta ei ole noudatettu, on harvoin kenenkään muun, kuin auton kuljettajan itsensä vika. Valitettavasti kaikki eivät näin ajattele, esimerkkinä herra, jonka auto siis oli hinattu kaupungin parkkipaikalta pois, yllämainitusta syystä siis; siellä oli siirtokehoitus-liikennemerkit! Mutta ei, palaute sinne hotelliin. Näin ollenhan hotellit ovat siis velvoitetttuja korvaamaan ylinopeus sakon, mikäli ylinopeus on suoritettu hotellille päin tultaessa. Tämä tietysti vain mikäli huonetta varatessa nopeusrajoituksista ei ole mainittu. Ei, ei näin. Palautteet sinne minne ne kuuluu. Esimerksi Helsingin kaupungille.

Oma lukunsa ovat valitukset joita ei ehkä ole mietitty ihan loppuun asti. Eräskin halusi vaihtaa huonetta koska huonessa oleva tuoli oli "ihan ihmeellinen". Tämän ihmeellisen tuolin kohtaloa selvitellessäni kävi lopulta selväksi, että kyseessä on matkalaukkuteline. No ei sen ole tarkoituskaan olla mukava istua! Eikä huonetta tarvitse vaihtaa.

Tiedätte varmasti tyypin joka tilaa pihvin, syö sen kokonaan ja tämän jälkeen ilmoittaa että kypsyys ja raakuusasteet olivat nyt ihan pielessä. He liikkuvat myös ravintoloiden ulkopuolella, valitettavasti. On melkoisen ärsyttävää kun asiakas uloskirjautuessaan kertoo, että hänet oli laitettu valmiiksi likaiseen huoneeseen. No, paha moka, siitä en lähde kinaamaan, mutta se, että tämä kanootista pudonnut inkkari meni nukkumaan likaisiin lakanoihin, koska ei jaksanut soittaa vastaanottoon ja päätti valittaa vasta lähdössä on ihan yhtä suuri moka. Tai että toinen samanlainen, ehkä hieman ressukampi vain, ilmoitti viikon majoittautumisen jälkeen, että ei ollut kiva kun ei ollut sähköä. Ainoa valo oli tullut kylpyhuoneesta, jonne hän oli raahannut tuolin ja lukenut siellä kirjaa. Koska tästäkin on kovin kauan jo aikaa en tiedä, ohjeistettiinko ressukkaa siitä, että sähköt saa päälle laittamalla avaimen seinässä olevaan katkaisijaan. Mikäli ei ole neuvottu, on se selkeä virhe. Mutta se, että viikon aikana ei kertaakaan tästä mainitse henkilökunnalle, on myös – vähintään yhtä suuri virhe, aivan huolimatta siitä oliko luettavana Pablo Nerudaa vai Aku Ankkaa.

En luonnollisesti pidä negatiivisesta palautteesta, en vaikka se olisi rakentavaa. Minä nimittäin haluaisin olla täydellinen. Ihan oikeasti. En tosin mitenkään erityisesti aina tee sen eteen asioita, mikä lienee vahvistettavissa vaimoltani. Kuten tietysti sekin, etten toden totta ole täydellinen. Mutta sitä palautetta saa silti antaa, kunhan se on aiheellista ja järkevää. Myös positiivista palautetta saa antaa! Se auttaa jaksamaan eteenpäin, kuka tietää vaikka se joskus pelastaa jonkun työpaikan.

Ainiin, tuo Aasiablogi II. Se varmaan pitäisi kirjoittaa ennen seuraavaa turneeta; Hki-Chicago-Minneapolis-Huron-New York-Hki. Mä hoidan, mä hoidan....