London, baby!

Yhdistyksemme kansainvälinen kongressi on taas käsillä. Tällä kertaa se pidetään Lontoossa!

http://www.uich2012london.com/

Viime vuosi Torontossa jäi minulta väliin kun lapsen syntymää odoteltiin. Joten tätä on nyt odotettu. yli 600 conciergeä maailman turuilta osallistuu. Ja suomen puheenjohtajana, sekä Scandinavian Zone Directorina tietenkin olen velvoitettu osallistumaan. Sainpa juuri kuulla, että olen onnistunut puheenjohtajavuosieni aikana nostamaan suomen yhdistyksen tunnettavuutta – ja kuulemma nimenomaan hyvään suuntaan.  No, tästäpä voi oppia ainakin sen, että tyhmempikin pärjää oikealla asenteella ja positiivisuudella!

..lupaan parit matkapäiväkirjat kirjoittaa tältä matkalta.

Vaikka on tullut reissattua jonkin verran, Lontoon olen aina onnistunut kiertämään. Heatrow’lla olen onnistunut käymään. Joskin siitäkin muistot ovat hatarat, kun unilääke Hong Kongin lennolta vielä oli päällä..

Ensimmäinen kirjoitus kuitenkin on lähinnä valitusta. Kuten usea muukin blogi-kirjoitukseni. Enkä ole Lontoota vielä nähnyt kuin auton ja lentokoneen ikkunasta, joten olkoon tämä ns. pre-matkablogi.

Se on fakta, että joskus on ihan kiva olla puolisosta erossa. Hetken erossa siis. Meni hyvin tai huonosti, joskus pieni etäisyys tekee ihan hyvää. Pakko kuitenkin sanoa, että valitettavasti jouduin jättämään hänet kotiin. Ei voi mitään. Mutta ero lapsesta on kyllä ikävää! Sydäntähän se raastoi, kun jätti tytön kotiin. Vaan, eipä hän tainnut siitä mitään tajuta.

Mikä siinä on, että ihmiset tykkäävät jonottaa? Jo ennekuin on ilmoitettu sanallakaan mahdollisesti aloitettavasta boardingista, on tiskin edessä jo kilometrin jono. Minä haluan mennä ensin! Jotta saan varmasti sen paikan joka minulla tässä lipussa lukee. Ja 89% ihmisitä on koneen käytävällä jonossa jo ennen kuin etupyörät ovat koskettaneen kiitotien pintaa. Minä haluan ulos ensimmäisenä. Voin sitten olla ensimmäisenä jonottamassa laukkuani hihnalta. No, minä en jonotellut, menin arvolleni sopivasti silloin kun minulle sopi. Ja toki minulle sopi aikataulujen puitteissa mainiosti, mutta en jonotellut. Koneessakin odottelin rauhassa, olin viimeinen koneesta poistuja. Ei siinä mitään. Ainoa asia joka omalta kohdaltani oli ikävää, oli vessahätä. Kuitenkin japanilais-englantilainen parivaljakko (oma arvaukseni ja päättelyni) vieressäni nukkui. En tohtinut herättää. Odotin kiltisti, sillä tiesin, että jossain vaiheessa he joka tapauksessa heräävät, jolloin voin kysyä lupaa vessakäynnilleni. Ja kas, herra vieressäni heräsi. noin sekunti tästä turvavyön merkkivalo pärähti päälle. En sitten käynyt pissalla ennen kuin kentällä. Matkalaukkuni olikin sitten kateissa. Pitkään odoteltuani päätin, että F it! ja lähdin eteenpäin. Kas, laukkuni oli matkani varrella lattialla. Liekö joku ottanut väärän laukun, huomannut laukun todellakin vääräksi ja jättänyt siihen. No, pääsin eteenpäin. Puhuttu limousine oli E sarjan mersu, vaan väliäkö tuolla. Kyyti oli jouhevaa ja vei perille.

Pääsin hotellille ja sain itseni checkattua sisään. Tai en minä työtä tehnyt, minut checkasi sisään vahvalla aksentilla varustettu ulkomaalainen mies. Toistaiseksi en ole vielä löytänyt, jos en ole etsinytkään tosin, yhtään paikallista työntekijää. Vastaanottovirkailija oli mahdollisesti jostain itä-euroopasta, operaattori venäjältä, piccolo Pakistanista ja huonepalvelija Intiasta. Minun englannin ääntämykseni on parempaa kuin heidän. yhteensä.

Hotellilla minulla piti olla upgrade. …no, en minä tiedä sainko upgraden vahi en. Mutta mikäli sain, haluaisin nähdä lähtötilanteen. iso tämä ei ole. Koosta miehet joskus hieman kertovat muunneltua totuutta, mutta vakuutan, että tämän koko ei ole iso. Se on korkeintaan keskiverto. Internet yhteyksiä ulkomaalaisissa hotelleissa ihmettelen. Ulkomaalaisella tarkoitan tässä tapauksessa jossain muualla, kuin Suomessa sijaitsevaa hotellia. Suomessa on itsestään selvyys, että langaton verkko ei maksa. Siis ainakaan sen käyttö ei maksa. Mutta ei ole ensimmäinen kerta, kun joudun siitä maksamaan. Tätä suuresti ihmettelen!

Hotelli on muutoin kyllä ihan tasokas, http://www.thistle.com/en/hotels/united_kingdom/london/thistle_marble_arch/index.html

Harmikseni loput meistä suomalaisista saapuvat vasta huomenna. Ja kaiken lisäksi meidät on pistetty kahteen eri   hotelliin. No, asenne kysymys. Olin myös tilannut täältä eräästä yrityksetä riisipiirakoita joita yhdessä tilaisuudessa pistäisin jakoon. Tänään sain tiedon, että riisipiirakat ovat loppu, joten saamme perunapiirakoita. Ei sama!  Eli kaikki ei nyt ole vielä mennyt ihan tuubiin. 

Olen kuitenkin asettunut taloksi. tai huoneeksi. Puvut, smokki ja muut vaatteet on ripustettu, juhlat ovat kohta ovella. Tänään hieman kiertelemään ja huomenna aloitetaan kokouksella. Ja viitaten tämän kirjoituksen alussa mainintaa positiivisesta asenteesta; En ole vielä pitkällä, mutta menen sinne! Tulevasta viikosta tulee mahtava!

Juhlakauden loppu

Juhlakausi loppiaisen myötä alkaa olla ohi. pikkujoulut, joulut, välipäivät, uusivuosi, sen jälkeiset päivät, loppiainen on käyty ja koettu. Asiakaspalvelija levähtää.

Kyllähän se on niin, että monen humalahakuisuus loppuisi siihen, kun saisi omaan näkökenttäänsä sen saman, oman kuvan, jonka selvinpäin oleva asiakaspalvelija (kyllä, niitäkin on) omaa katsoessaan palvelutilanteessa tiskin yli pikkujoulu-, joulu-, uudenvuodenjuhlijaa. Onhan se jännä kuinka hyvin kasvoilta näkyy, miten paljon on otettu. No, ei ehkä ihan promille- tahi drinkkimääriä osaa sanoa, mutta kyllä joitain arvioita voi antaa. Naiset antavat vastauksen meikkien merkein helpommin kuin miehet. Mutta kyllä se miehistäkin näkyy. Meikkiä tahi ei.  Naamasta sen näkee kun on lakannut viinaa saamasta, Jos valokuvaa ei ole saatavilla, myös videokuva, tai ääninauhoite saattaisi kelvata. Käyttäytyminen yön tunneilla juhlinnan jälkeen kun on usein hieman… erilaista kuin se on selvin päin. Tai ainakin toivon näin olevan kulloisessakin tilanteessa.

Eipä siinä, eihän sitä itsekään aina tule syljettyä mukiin… Mutta johtuneeko ammatin valinnasta vai mistä, sitä tietää lähteä kotiin ajoissa. Ja jos siitä myöhästyy, ei ainakaan tule (toivottavasti) käyttäydyttyä (kovin) vittumaisesti. Tyhmästi ehkä joskus, mutta ei vittumaisesti. Eräskin koomikko eräässä sketsissään sanoi, että ”ajattelepa omalle kohalles…” Kaikki saisivat näin tehdä!  Valitettavasti kuitenkin myös he, joiden naamasta ei välttämättä humalatilan laajuus paljastu, saattavat tilastaan johtuen yrittää olla varsin päteviä.  Oli kyseessä sitten Pankkiiri, poliisi (tästäkin tarinaa löytyisi) lentäjä

  tai jääkiekkoilija (tästäkin tarinaa löytyisi), ammattiin katsomatta usea tuntee voimissaan olevansa pätevämpi kuin asiakaspalvelija.. Kun vain muistettaisiin, että  yleensä tilanteessa asiakaspalvelija on kuitenkin aina pätevämpi kuin asiakas. Huolimatta tittelistä tai koulutuksesta. Trust me, I know what I am doing, sanoi Sledgehammer.

Blogikirjoituksia miettiessäni ajatuksia ja ideoita on miljoonasti. Jossain määrin hyvät aiheet ovat mm. seksi, uskonto, sekä politiikka. Vaan koska näissä olen luonnollisesti varsin kokematon, nämä aiheet paitsi paljastavat itsestäni, tai lähipiiristäni liikaa, aiheuttavat myös luonnotonta väittelyä ja kiistelyä, en näistä aiheista lähde ainakaan julkisesti jauhamaan. Sen sijaan aiheet, joista riittäisi halua kirjoittaa, löytyvät usein työpaikalta ja sen kommelluksista.. Käsittääkseni vastaanottovirkailijalta, portieerilta, conciergelta, tarjoilijalta, yms. ei vaadita hippokrateen tai muunkaan krateen valaa, mutta oman uransa, etiikan, sekä omantuntonsa vuoksi niistä ei juurikaan voi kirjoittaa. Jokaisella kun kai tulisi olla jonkinlainen työetiikka. Asioita ei vain voi julkisesti jakaa. …mutta takaan että henkilökunnan saunaillta tms. muu juhla ovat täynnä näitä tarinoita. Joten varokaa kun juhlitte, voitte olla tarinoiden päähenkilö(itä)!

On kuitenkin useita yleisiä esimerkkejä, jotka toistuvat varsinkin näinä juhla-aikoina paikasta, ajasta (keskiaika tai nykyaika tai muu vuosi) ja vuorossa olevasta henkilöstä huolimatta, joista uskaltaa kirjoittaa, sillä ne pätevät niin moniin asiakkaisiin, että ketään ei voi tunnistaa, ei edes tunnistusrivistä. Yksi asia on toki ammattitaidon arvostelu. On se vaan mielenkiintoista, kun työntekijä tekee työtään kuten kuuluu, mutta 8,9 promillen humalassa oleva kaikkien hotellien kanta-asiakas kokee, että nyt ei ole kyse omasta käyttäytymisestä, vaan virkailijan taidottomuudesta. Moni suuttuu siitä, kun viinaa ei saa. Ulkomaalaisten osalta vielä jotenkuten ymmärrän, mikäli ihmettelevät, miksei hotelli toimita viinaa pulloittain aamu viideltä. Sen sijaan haluaisin kysyä vastaavilta suomalaisilta josko ihan aikuisten, lasten, eläinten, tai minkä vaan oikeasti ovat suomessa saaneet baarista, tahi – tai varsinkaan- vastaanotosta sitä irish coffeeta tai geeteetä anniskeluaikoijen ulkopuolella. Ei, ei ole juuri meillä oikeutta vääntää lakia ja antaa irish coffeeta, swedish coffeeta tahi columbian coffeeta tiskin alta anniskeluaikoijen ulkopuolella. No, columbian coffeeta emme ehkä pysty tarjoamaan aukioloaikoinakaan. …kuitenkin usein saan tietää, että minulla ”on avaimet baarikaappeihin” tai minulla ”on kuitenkin pullo siellä tiskin alla”. Asiakasko on aina oikeassa? Osataan myös aina sanoa, että virkailijalla on tarjota huonetta, vaikka hotelli olisi täynnä. ”Aina löytyy joku varahuone tai siivouskaappi” KYLLÄ! Vaikka kysyntää olisi, pidämme tuon varahuoneen mitä emme myy – sinullekaan! ..siivouskaappiin joskus jonkun majoitan kun kerran sitäkin kysytään.

Usein syytetään siitä, että ei joko osaa tai halua järjestää taksia. Sitähän se on, kun taksikeskukseen ei pääse läpi eikä takseja ole vapaana. En osaa enkä halua!  Joskuspa asiakas sanoo, että ”MINÄ olen TEIDÄN asiakas. Minä saan tehdä ’sitä sun tätä’ ”. Eikö poliisikin kutsu hoidettaviaan ”asiakkaiksi”. Sanopa poliisille että ”MINÄ saan tehdä sitä sun tätä”

No, loppiainen lopetti juhlakauden. Tipatonta tammikuuta viettävät kaikki eikä loppukuun aikana tule vastaan yhtään juopunutta. Korjaan jos olen väärässä.